Puhuttaessa ”tuloksesta” ja verrattaessa omaa tulosta maailman tasoon, on aina oltava tarkkana, ettei johdeta itseään tai valmentaja johda urheilijoitaan harhaan. Tulosten taso urheilijan tavoitteisiin on oltava aina realistinen, valmentajan on tiedettävä mitä urheilijalta vaaditaan saavuttaakseen esimerkiksi arvokisa mitalin. Lajista riippumatta tuloksen arvioimiseen on olemassa tietynlaisia mittareita. Useissa lajeissa puhtaasti fyysinen kunto on iso mittari, useissa lajeissa fyysiseen kuntoon on yhdistettävä tekninen osaaminen. Tällainen laji on myös soutu. Maailmanmestaruuskilpailuissa ei ole yhtään venekuntaa A-finaalissa joiden fyysinen kunto ei olisi erittäin hyvä. Pelkästään hyvällä teknisellä suorituksella ei ole mitään asiaa A-finaaliin, useimmissa veneluokissa ei edes B-finaaliin. Markku Jokisipilä laatima taulukko muutaman vuoden takaa kertoo fyysisen kunnon tulosrajat suhteutettuna oman kehon painoon hyvinkin realistisesti. Taulukko on mitä oivallisin työkalu jokaiselle valmentajalle arvioida oman urheilijan tulostavoitteita. Taulukkoa arvosteltiin ja tuloksia pidettiin liian kovina, mutta ergotuloksia seuranneena myös täällä maapallon toisella puolella on minun todettava taulukon olevan erittäin paikkaansa pitävä.
Valmentajan on hallittava oleelliset asiat pyrittäessä huipulle. Niemi-Nikkola puhuu asiantuntijoista, minusta hän osuu asian ytimeen. Asiantuntijuutta ei ole jos esim. tavoitellaan olympiamitalia, ja tulokset ovat 10-20sek huonompia mitä aikaisempina vuosina on vaadittu olympiamitaliin. Ja nykyisellä jatkuvalla kehityksellä siihen vaaditaan todennäköisesti jopa parempi tulos seuraavissa olympialaisissa. Soudussa tulokset paranevat jatkuvasti, sekä ergometrin että avovesillä maailman nopein aika paranee jatkuvasti. Aikaisemmin puhuttiin että kyseiset ennätykset tehtailevat henkilöt ovat ergospesialisteja, eivät enää tai eivät ne ole koskaan olleet. Pertti Karppinen piti hallussaan 2500m ergometrisoudun maailmanennätystä omana aikanaan, joten puheet erikoistuneista ergometrisoutajista on huuhaata. Seuraava lista puhukoon omalta osaltaan.
Naisten nopein aika ergolla, 6:28,4, Sophie Balmary, FRA. World Champ 2006 4., OG 2008 12.
Miesten nopein aika, 5:36,6, Rob Waddell, NZ. Moninkertainen maailmanmestari ja olympiakultamitalisti.
Naisten kevyitten nopein aika, 6:56,7, Lisa Schlenker, USA. World Champ 2. 1999, 2002; OG 2004 2.
Miesten kevyt, 5:58,5, DEN. World Champs 2009 8.
Autoin erään tytön valmennuksessa, joka souti Juniorien Maailmanmestaruuskilpailuissa hopeamitalin Australian tyttöjen pariaironelosessa viime vuonna. Nelosen ergokeskiarvo oli 6:56, paras tyttö 6:54, ja huonoinkin 6:57.
Toki täällä on huomattavasti enemmän urheilijoita tavoittelemassa edustuspaikkaa maajoukkueessa, mutta lähtökohdallisesti nuoret tytöt ja pojat ovat samassa tilanteessa kuin esim. suomalaiset. Isona erona pidän maajoukkueeseen vaadittavia tulosrajoja, jos riittäviä tulosrajoja ei saavuteta, niin arvokisoihin ei lähetä yhtään urheilijaa. Merkittävin kriteeri on ”prognostic speed”, venekuntien on saavutettava tietty prosentti ennustekultamitalivauhdista. Jos veneen vauhti ei ole riittävä, niin arvokisoihin ei ole asiaa. Rajoja käytetään niin SenA, U23 kuin junioreilla. Aika saadaan tekemällä aina 2x2k, ja aina eri suuntaan. Näin huomioidaan kelivaihtelut, ”prognostic speed” on kahden eri suuntaan soudettavan matkan keskiarvo. Jos vaadittava rajat pidetään kovina, päästääkseen kisoihin on oltava valmis tekemään valtavasti töitä. Pitämällä tulosrajat kovina on se merkki myös urheilijalle, että saavuttamalla tulosrajat on urheiljalla myös menestysmahdollisuudet.
Miten paljon vaaditaan huipulle? Kysymys johon ei ole vastausta, mutta on aivan selvää, ilman valtavaa panostusta ja ilman uhrauksia ei huipulle päästä. Huipulle pyrittäessä on tehtävä valintoja, valintoja jotka vaikuttavat urheilijan loppuelämään. Ilman rahaa, ilman asiantuntevaa valmennusta, ilman sitoutumista, ilman uhrauksia ”normaalista” elämästä, ilman intohimoa lajiin sinne ei ole pääsyä. Paljon asioita jotka vaikeuttavat tietä huipulle. Jokaisen huipulle pyrkivän on tiedostettava minkälaisia esteitä matkalla kohdataan. Valmentajan on oltava urheilijan tukena kertomalla varsinkin nuorille, että tie huipulle on pitkä ja vaativa, sinne ei ole oikotietä. Olen huomannut ison eron Suomen ja Australian välillä nimenomaan sitoutumisessa harjoitteluun. Tulostavoitteet asetetaan erittäin koviksi, tarkoitan nimenomaan henkilökohtaisesti mitattavia fyysisiä ominaisuuksia. Nuorilla on kovat vaatimukset itsensä suhteen saavuttaa kovia tuloskehityksiä, ja nuoret ovat valmiita tekemään töitä saavuttaakseen asettamansa tavoitteet.
Hyvä esimerkki suodun tunteville on tämän vuoden poikien ykköskasi koulussani. Aloittaessamme kautemme lokakuun puolivälissä, oli ergokeskiarvomme 6:47. Kyseessä siis 15-17 vuotiaat pojat. Istuimme alas ja pohdimme tämän kauden tavoitetta, asetimme tavoitteeksemme voittaa Head of The River 13.3.2010. Asiantuntevana valmentaja kerroin mitä siihen vaaditaan: Poikien on soudettava teknisesti hyvin, varsinkin yhteissuodun on oltava erinomaista. Ergokeskiarvo tavoitteeksi asetimme 6:32. Tulemme harjoittelemaan noin 9 kertaa viikossa, neljästi viikossa aloitamme 5:30am ja kerran 5:00am. Tuntimäärät viikossa noin 12-15 tuntia, ja intensiteetti on kohtalaisen kova seuraavat 5 kuukautta. Ja koulu ei hyväksy minkäänlaista lipsumista urheilun vuoksi.
20.1.2010 ergokeskiarvomme oli 6:36, viimeinen testi tehdään 24.2., eilen oli ensimmäiset 2k kisat. Aamukierroksella toinen erikoisella taktiikalla, halusin testata poikien huippuvauhtia. Tavoitteemme oli johtaa 800 metrin soudun jälkeen vähintään veneenmitalla, ja lopulla ei niin väliä. Johdimme melkein veneenmitalla, ¾ length, ja loppu tuli ok:sti. "That was all about mindset, let's set your mind for 2k next and we’ll see what happens then, oli kommenttini kisan jälkeen. Iltapäiväkierrokselle lähdimme tekemään 2k kisan, itse seisoin kohdalla josta olin 500 maaliin. Olimme about ¼ length perässä, mutta viimeinen 500 oli todella vahva, voitimme melkein veneenmitalla seuraavaa. Päivän anti valmentajalle oli, olemme aikataulussa ja huippuvauhtimme on kiitettävää ja ehkä merkittävintä oli että pojat ovat henkisesti kypsiä voittamaan. Vaatii todella paljon 15-17 vuotiaille pojille lähteä 2k kisaan soutamaan ensimmäistä 800 metriä täysillä, silti tiedostaen että maaliin on joka tapauksessa tultava.
Aamuaurinkoiset terveiset lumen täyttämään Suomeen!
6 kommenttia:
Samaa mieltä edelleen.
Sitten on vielä osattava tehdä ero yksittäisten tulosten ja tulostason välillä. Liian usein urheilija ja valmentaja harhautuu kuvittelemaan, että taso on sama kuin paras yksittäinen, optimaalisissa olosuhteissa tehty tulos. Näinhän ei ole, vaan haarukoitaessa todellista tasoa pitäisi pikemminkin pyrkiä ajattelemaan sellaista tulosta, minkä huolellisella valmistautumisella pystyy varmuudella tai ainakin hyvin suurella todennäköisyydellä tekemään. Tämä ei tarkoita riman asettamista liian alas vaan realismia.
Suomalaisessa urheilukulttuurissa asetetaan arvokisavalinnan ehdoksi tietty tulosraja. Sitten valitaan kisoihin urheilija, joka on tämän tulosrajan kertaalleen saavuttanut. Useimmiten hän ei itse kisoissa pääse lähellekään tätä optimitasoa, ja sitten ajatellaan hänen epäonnistuneen ja urheilleen alle kykyjensä, kun tosiasiassa kyse on siitä, että hän tekee tasonsa mukaisen suorituksen.
Consistency, sanotaan varmaan siellä päin. Mitä kovemmasta urheilijasta on kyse, sitä pienempi on parhaan 10 suorituksen haarukka, eli hän pystyy tekemään kovan suorituksen olosuhteissa kuin olosuhteissa (Söderblom). Tulosraja-ajattelussa erehdytään ajattelemaan, että paras tulos on sama kuin taso, kun todellisuudessa keskimääräinen suoritus voi olla todella kaukana superpäivän venymisestä.
Olen seurannut Janin työtä Australiassa melkein joka päivän nettin kautta keskustellu, sama asian, vaikka vähän vähemman Veikkon kansa ja olen hermostunu suomen soudusta, ergo ei ole soutu mutta fyysiinen ominaisuus näyttö kyllä ja ero on nyt valtava kansainvalinen tason kansa.
Kun vertailen ulkomalaiset 6 tonnia testi ajat ja lasken, 6 tonnian vauhdin mukan,heidän mahdollinen 5 tonnia, ero meidän porukkan kansa on puoli ja minuutti ero, jos lasketan kun heidän vauhti 5 t olisi nopemmin se ero kasva vielä enemmän.
Ja "consistency" Markku?? sana kun ei tunnetan suomessa, katso muutama vuoden testeja ja huomat kuinkka ajat heilutta montta sek taakse mutta hyvin ja harvinainen sek etemmpäin.
Oikea on kun taso ei ole se paras aika kerralla ja vain oikea asenne, valmennus ja kovuus toi se oikea taso ja paranuksia koko ajan.
Olen kuulu joskus Takolla kuinkka helposti sanotan " olemme lähdössa olimpyalaiset " ja nyt vaan nauran, kyllä suun kautta on helposti lähte olympia kisa mutta ei monta ymmärrä suomessa vielä kuinkka paljon uhraus ja perkelesti kova työtä se tarkoita.
Terveisia
Joo,
Hyvät Herrat, olette täysin oikeassa. Huippu-urheilija pystyy hyvään suoritukseen lähes milloin tahasa, erinomaiseen silloin kun sitä halutaan. Olennaista on se, että hyväkin suoritus täyttää kv-mitat. Aikanaan soutuliitolle tekemämme taulukot ovat edelleen ajankohtaiset, ja näyttävät riittääkö soutajan tai joukkueen fyysinen potentiaali. Tekniikalla voi kompensoida vähän, mutta vain vähän.
Toivotan onnea ja menestystä Jampalle kohti kauden päätavoitetta. Fyysinen tavoitteenne alkaa olla aika lähellä, siitä on hyvä ponnistaa.
Luin vielä toiseen otteeseen. Naisten kevyessä on uusi ME: Ursula Grobler
United States
LWT 19–29: 6:54.7
Lisa Schlenker ei ollut Ateenassa mitaleilla, Finaalissa kylläkin. Nämä pikkujutut eivät kuitenkaan poista sitä tosiseikkaa että mennäkseen kovaa vesillä on myös ergon laulettava; kovaa ja korkealta. Mainitaan tässä vaikka Rob Waddellista sekin että hän on vetänyt 5km alle 15 minuutin...Synek 6km 18:17, näitähän riittää koska huiput vetävät huipputuloksia!
Hyvät Herrat,
On erittäin hienoa tuntea teidät ja lukea teidän hienoja asiantuntevia tekstejä. Näistä oppii paljon.
Kiitos :)
Tsemppiä kaikille omiin projekteihin, Jani
Höpö höpö
Lähetä kommentti