sunnuntai 23. joulukuuta 2007

Joulu lähestyy

Viimeinen treeni ennen Joulutaukoa, aamulla 6:30, hämmästys oli suuri kun huomasimme rannalla ison pyöräilevän joulupukkilauman. Mihin lie matka aamulla, joulupukki puvussa, lämpöä reilut 25 ja pyörällä. Ei taatusti ole kokemisen arvoista, kaikesta huolimatta joulupukit heiluttivat iloisesti ja huutelivat joulutervehdyksiä soutajille.
Harjoitus oli muutenkin mielenkiintoinen, leikkimielistä kisailua. Ykkös ja kakkos kasin soutajat sekoitettuna ja täydennettynä yhdellä valmentajalla. Pojat olisivat halunneet minut ehdottomasti soutamaan, mutta onnistuin sysäämään tehtävän yhdelle toiselle valmentajalle. Tässä kunnossa olisi Jampan sydän pysähtynyt, ainakin hetkeksi, jo pelkästä lämmöstä.


Joulutunnelman luominen tässä kuumuudessa on muutenkin vaikeaa. Treenin jälkeen toivotimme toisillemme Hyvää Joulua, koominen tilanne. Lähdemme joulun viettoon ja kuitenkin kesäloma alkaa, kokemus sekin.

Painava tasainen puristus, vene kunnolliseen liukuun. Kyseinen veden solina veneen runkoa vasten on parhaimpia fiiliksiä, mitä soutaessa voi saada aikaan. Kaikki se hiljaisuus ja luonto minkä keskellä soudetaan ovat niitä mieleenpainuvia kokemuksia, joita ei koskaan unohda. Täällä luonto moninaisine eläimineen hämmästyttää jatkuvasti uudestaan ja uudestaan. Vaikka en enää pääsekään nauttimaan hiljaisuudesta yksiköllä soutaessa, voin edelleen ihailla maisemia ympärilläni. Pari päivää sitten yksinäinen pelikaanilintu uiskenteli aivan veneen vieressä. Tyyni joen pinta aamuauringon noustessa, voiko mikään olla sen rauhaittavampi näky?


Olimme eräänä aamuna kahdella pariaironelosella liikkeellä. Seurasimme toista nelosta hieman perässä ja yht´äkkiä alkoi kuulua hirveää huutua toisen veneen luota. Äkkiä sinne katsomaan mitä tapahtuu, no pojat olivat alkaneet tasapainoilemaan, ja sehän oli pakko näyttää myös Jampalle. Siitä hirveä huuto.
Siinä on haastetta myös Juusolle, sama temppu pariaironelosella (perämiehellisellä), mitä Juuso harrastaa jatkuvasti yksiköllä... Tsemppiä harjoituksiin.


Olen aina harrastanut mielelläni kaikkia arvoituksia, parhaimpia ovat "palikkatestit". Avaruudellinen hahmottaminen oikein kunnolla koetuksella. Olen aina ostanut erilaisia haasteita maailmalta, jossain on lukenut difficult, jossain very difficult. Näistä ei vielä ikinä ollut löytynyt oikeasti haastetta, täältä löysin oikean paratiisikaupan palikkatestien suhteen. Mind Games, kuola valuen valitsin sopivaa haastetta ja vihdoin myös sen löysin. Kuutio mikä koostui 25 täysin samanlaisesta palasesta, liitteenä teksti very difficult. Nyt kaksi kuukautta, jotain 150 tuntia myöhemmin voin huokaista syvään ja todeta: " ei se ollutkaan mahdoton."
Tämä on koitellut myös vaimon hermoja kiitettävästi, kun huomio on välillä ollut vähän liiankin tiiviisti kuution kimpussa. Mutta nyt voin palata lähtöruutuun ja lähteä etsimään kaupasta seuraavaa mielenkintoista haastetta...


Ennen kuin teen uusia ostoksia, voin vähän harjoitella Osmon ostamalla Rubiikin kuutiolla. Kaikki varmaan muistavat kyseisen lelun 80-luvun alkupuolelta. Viidennellä luokalla koulussa, esitin opettajahuoneessa miten nopesti kuution ratkaisin. Hämmästys opettajien keskuudessa oli valtava, pieni (kirjoittajan huomio) poika kieli keskellä suuta, väänsi kuution 52 sekunnissa opettajien sekoituksesta valmiiksi. Nyt sormet ovat vähän ruosteessa, tosin olen aloittanut harjoittelun uudelleen. Kolmen minuutin alitus ei meinaa millään onnistua, katsotaan miten nopeasti tässä iässä pystyy enää kehittymään. Jokaisen seuraavan minuutin alitus ilmestyy tähän blogiin, ihan vain kaikille tiedoksi :)

keskiviikko 12. joulukuuta 2007

Soutuleiri Australiassa, erilainen kokemus

Matkaan lähdittäessämme en ihan tarkkaan tiennyt missä majoittuisimme ja miten käytännön asiat sujuvat. Leirillä mukana kaksikymmentä poikaa, neljä valmentajaa ja boatman. Majoituimme yhden paikallisen soutuklubin puheenjohtajan kesäasuntoon, matkaa rantaan muutama kymmenen metriä. Soutuihminen henkeen ja vereen, taloa käytetään paljon pienien ryhmien leiripaikkana. Omistaja oli rakennuttanut pienen vajan talon alle, missä hän säilyttää omia veneitään. Kolme yksikköä, kaksi kaksikkoa. Kyseinen omistaja on valmentajana kilpailevassa koulussa, kyseinen koulu aloitti oman leirin heti meidän lähdettyä.

Näkymä kuistilta. Boatman on monipuolinen henkilö soututoiminnassa. Se, että veneet ovat koko ajan hyvässä kunnossa on pientä, tälläkin leirillä Boatman toimi niin bussikuskina kuin kokkinakin, korjaili traileria ja huolsi (tankkasi) moottoriveneitä jne...


Olen oppinut joitain uusia hyviä drillejä tekniikan opetteluun, ja olen myös opettanut mielestäni hyvin tärkeän asian tämän ikäisille pojille. Aina ei ole kiire mennä täysillä, tiettyjä perusaisoita ei saa unohtaa. Heti alkuleiristä kun soudimme paljon ip kaksikolla laitoin pelin poikki heti alkuun ja sanoin että aloitetaan ihan alusta uudestaan. Tasapainoilua veneellä, miten vene oikesti käyttäytyy kun airoa tai käsiä nostellaan, jalkoja liikutellaan turhaan. Pienet painon muutokset jaloissa kallistavat venettä jne. Pitkän harjoittelun tuloksena tasapaino alkoi löytyä, ja kisat pystyyn. Kuka tekee parhaimmat temput ilman, että pidetään airoista kiinni... ja pysytään pystyssä.

Suurin eroavuus minun ja paikallisten välillä on, että itse lähden aina liikkeelle alkuvedosta. Jos veto lähteen kunnolle liikkeelle ja paine pysyy lavassa on homma siitä eteenpäin paljon helpompaa. Täällä aloitetaan loppuvedosta, ja kiinniotto harjoituksia tehdään todella vähän - jos ollenkaan. Jatkoin tasapainoilua istuttamalla pojat alkuvetoasentoon, lavat veteen ja kuka pysyy pisimpään. Mielenkiintoisia tuloksia syntyi välittömästi, kiinniotto parantui, mieletön rentous alkuvetoasentoon ja mikä parasta veneen vauhti kasvoi huomattavasti. Ja tulokset näkyivät myös kasissa. Uskon, että tästä eteenpäin tehdään myös brisbanejoella kiinniottoharjoituksia paljon enemmän.



Yhtenä alkuiltana oli syntynyt pienoinen tulipalo vastarannalle, niin ainakin alkuun luulin. Todellisuudessa paikalliset kulottivat sokeriruoko peltoa. Näky oli kyllä mieletön?


Ja tietysti joka leirillä täytyy ainakin kerran sataa, ja kunnolla.


Carlos on joskus opettanut, että vaikka olemme valmentamassa voi välillä katsoa vähän ympärilleenkin. Joskus saattaa nähdä vaikka jotain mielenkiintoista, vaikka tällaisen ison kokoisen Water dragonin.

Uusi kokemus oli myös uuden veneen testaus. Koulu oli saanut lahjoituksena uuden veneen verran rahaa, ja liitteenä: ostakaa pojille paras mahdollinen vene, tilatkaa vaikka embacherilta. Testasimme leirillä ykkös- ja kakkoskasin kanssa kahta venettä, Sykesiä ja Wintechia. Kahtena päiväna määrätyillä tahdeilla 6x1000m. Aina molempiin suuntiin tonni ja veneen vaihto. Tiesimme etukäteen normaalin eron kyseisten veneiden välillä, joten vertailu oli kohtalaisen helppoa. Mielenkiintoista, ennen kokematonta. Wintech on aloittanut vuosi sitten Australian valloituksen, palvelu oli sen mukaista. Edustaja mukana molempina päivinä testaamassa veneitä, ja trimmaukset tapahtuivat vain heidän toimesta.

Wintech oli nopea vene, tosin huonolla kelillä hankala soutaa. Minun mielestäni väärä vene koululaisille, jotka harjoittelevat kohtalaisen vaikeissa olosuhteissa Brisbane joella, paljon ristiaallokkoa moottoriveneistä. Kuvassa heidän uusi vallankumouksellinen uutuus, itsetyhjentyvä vene. Asiasta voidaan olla montaa mieltä, keskustelin kyllä edustajan kanssa veneen vallankumouksellisuudesta. Kaveri oli muuten voittanut hopeaa Tampereen MM-kisoissa -95 ip kaksikossa heti brittien jälkeen.


Kelit kapeassa joessa olivat paria treeniä lukuunottamatta erittäin hyvät, lähes kuvanlaiset koko ajan...

Viikon päätteeksi pääsin katsastamaan ensimmäiset paikalliset kisatkin. Poikien soutu oli kohtalisen mukavaa, hopeaa molempina päivinä 30 tahdilla. Vauhti oli todella hyvä tahti huomioiden, voittaja paikutti 34-35 ja ainoastaan pari sekuntia nopeampana. Pääkisat ovat vasta maalikuun lopulla, joten vielä on aikaa opetella kovemmilla tahdeilla. Voittajan aika 6:06 pienoiseen vastatuuleen. Ei hullumpi aika 17 vuotiaille pojille???

Enpä ole ennen katsonut kisoja joissa finaalissa soutaa kymmenen venettä vierekkäin, kyseisessä kasin finaalissa oli ainoastaan kahdeksan venettä.