Autoilua

Miten kilpasoutuvenetrailerin vetäminen voi olla niin erilaista täällä Australiassa? Useita tuhansia kilometrejä Suomessa ja Euroopassa traileria vetäneenä ajattelin, ettei mitenkään! Väärin, se on todella erilaista. Yritän nyt selventää miksi...


Mennään ajassa muutama vuosi taksepäin, jolloin arvovaltaiset päättäjät muuttivat lakia koskien trailerin mittoja. Suurin muutos oli, että trailerin perän tai peräylityksen maksimietäisyys akselin keskeltä on viisi metriä. Kaikkiin vanhoihin trailereihin oli tehtävä muutoksia niin että akseleita siirrettiin taaksepäin metristä kahteen. Miten tämä vaikuttaa traileriin? Akselin siirtäminen taaksepäin kasvattaa vetoaisan alaspäin kohdistuvaa painoa. No mitä sillä sitten on väliä? Jos on kunnon auto, niin ei paljonkaan, paitsi kulutus kasvaa huomattavasti. Kuvassa olevan trailerin vetoaisan alaspäin kohdistuva paino tyhjällä trailerilla on 190kg. Suomessa vastaava luku on maksimissaan 80kg.


190kg on jo sinällään luku, joka rajoittaa huomattavasti määrää, minkälaisilla autoilla traileria saa laillisesti vetää. Esimerkiksi Mitsubishi Pajeron maksimi kilomäärä vetokoukulle on 170kg, joten Suomessa hyvin yleinen vetoauto on täysin pois suljettu vaihtoehto täällä. Toinen merkittävä asia on trailerin siirtäminen. Kyseisellä kuormalla aisan paino on noin 250kg. Tarkoittaa sitä ettei edes kahden miehen käsivoimin traileria siirretä mihinkään.

Toyota Landgruiser sallii 350kg vetokoukku painon, ja siinäkin ainoastaan 100 ja 200 sarjan autot. Vanhemmat mallit sallivat ainoastaan 170-240kg vetokoukkupainon. Suuri vetokoukku paino lisää kulutusta huomattavasti. Suomessa trailerin vetäminen ei lisää kulutusta juuri ollenkaan, koska pääasiassa traileria vedetään maantiellä. Täällä Toyotan kulutus kasvaa noin 4-5 litraa sadalla, oma autoni on turbodiesel. Vanhan pomon auto oli vastaava bensa, siinä kulutus kasvoi noin 15l sadalla. Hän pääsi parhaimmillaan yli 30l/100km. Toisaalta kulutusta lisää myöskin nopeus, maantiellä saa mennä 110km/h muun liikenteen mukana. Trailerin vetäminen ei tuo muutoksia nopeusrajoituksiin, Suomessa trailerin vetäminen tiputtaa nopeuden 80. Suuri vetokoukkupaino toisaalta vakovoittaa traileria huomattavasti, kunhan vain autosta löytyy riittävästi vääntöä pitää tasainen nopeus.

Vertailuksi yksi kuva Suomalaisesta yhdistelmästä, kuva tosin Tsekeistä. (Huomaa charmantti nuori mies oikealla!!!)


Akselin sijoittuminen hyvin taakse vaikuttaa erilaisesti myös käännyttäessä. Traileri leikkaa ison palan kadunkulmasta pois jokaisessa käännöksessä. Alkuun oli pieni tottuminen ahtaisiin kadunkulmiin, mitä täällä riittää liiaksikin. Kaikki käännökset on ennakoitava. Siinä on toinen erilaisuus Suomeen. Aina on käännyttävä sille kaistalle millä haluaa jatkaa kulman takana. Trailerin leikkeema kulma on otettava huomioon ennen risteystä ryhmittyen väärälle kaistalle. Vilkku vasemmalle, mutta valitset silti oikean kaistan jättäen vasemman kaistan tyhjäksi. Trailerin takana oleva varoituskyltti kertoo muille tienkäyttäjille oudoista käännöksistä. "Älä koskaan ohita kääntyvää traileria".

Kaikkeen tottuu, mutta kyllä se on ottanut aikansa...

Heino Family

Olen kirjoitellut harvakseen lähinnä souturintaman tapahtumista, mutta nyt ajattelin päivittää tutuille ja tuntemattomille perheeni kuulumisia vähän jokaisen jäsenen näkökulmasta kera kuvin...



Meidän pieni Aussi on kasvanut jo pienen pojan mittoihin, ja käyttäytyy kuten nuorimmaisen kuuluukin. Oma paikkansa isompien keskellä on otettava vaikka väkisin. Koska kunnon puhetta ei vielä suusta tule, niin ääni on saatava aikaiseksi jotenkin muuten, ja se ääni on usein korvia vihlovaa. Ääni tulee suusta tai vaikka kattiloita hakaten. Vauhtia riittää joka käänteessä, korkeita paikkoja hän ei pelkää. Kaikki paikat mihin täytyy kiivetä on suosittuja, ja vanhempien näkulmasta hyvin pelottavia, mutta Amos vain nauraa ja yrittää korkeammalle... Amos on meidän perheen pieni ÄIJÄ.




Osmo aloitti ekanluokan koulussa helmikuun alusta. Muutos edellisen vuoden esikouluun oli valtava, leikkimiset vähenivät ja opetellaan lukemaan ja kirjoittamaan - englanniksi. Samalla kun hän on oppinut lukeman ja kirjoittamaan, hänen englannin-suomen välinen ymmärrys on kehittynyt selvästi. Vuosi sitten kyselin joskus häneltä mitä hän juuri sanoi englanniksi jollekin kaverille, niin hän ei osannut kääntää sanomaansa suomeksi. Silti hän kommunikoi selvällä englannin kielellä sujuvasti, nyt jos kysyn mitä hän sanoi niin hän kääntää sanomansa myös suomeksi. Osmo rakastaa kaikkea tekemistä, hän viihtyy pihalla vaikka koko päivän kunhan voi polkea pyörällä, temppuilla potkulaudalla, potkia ja heitellä palloa. Naapuruston kaverit on kaikki kaikessa, erityisesti naapurin kuusivuotias tyttö. Hänen ihanteensa on isoveli joka pelaa rugbya. Osmo haluaa aloittaa myös pelaamisen ensi vuonna kunhan on ensin täyttänyt seitsemän, mikä on minimi ikäraja pelaamisen aloittamiselle. Uinnin hän lopetti, koska ei tykännyt kun valmentajat opettivat hengitysrytmiä pitämällä hänen päätään veden alla...




Katraamme ainukainen tyttö on kiinnostunut kaikesta, ja ainut joka todella tykkää myös oppimisesta (koulussa). Alma rakastaa tanssimista, huilun soittamista ja ratsastusta. Alma "häviää" perheen tohinan keskellä pitkäksikin aikaa. Useimmiten hänet löytää kirja nenässä oman huoneen rauhasta, ovi kiinni ja useimmiten myös lukossa ettei kukaan vain tule häiritsemään. Alma huolehtii jatkuvasti pikkuveljistään, vaihtaa pienimmäisen vaippoja, pitää huolen että Osmolla on eväät kouluun joka päivä, saattaa veljensä luokkaan aamuisin ja hakee iltapäivisin myös kotiin. Englannin kieli on oletettavasti kohtalaisen hyvä, koska Alman ESL-opetus (english for secondary language) loppuu kokonaan. Alma antaa muiden mieluummin puhua ja kuuntelee hymyillen taustalla (kuten isänsä). Hän antaa minun puhua ja jälkikäteen hymyillen korjaa miten olisi pitänyt sanoa. Isän tyttö...




Otson intohimo on Rugby, hän pelaisi sitä joka päivä ja jättäisi kaiken muun mieluusti tekemättä. Koulunsa hän hoitaa, mutta opettajan näkulmasta siihen voisi keskittyä edes pikkaisen. Yläaste on tuonut lisää haasteita koulunkäyntiin, kaikkea ei voi enää tehdä vasemmalla kädellä. Vaatimustaso on noussut selvästi. Uintiharrastus jäi rugbyharrastuksen jalkoihin - ainakin toistaiseksi. Yläaste toi mukanaan kotitaloustunnit, mikä tarkoittaa että kotonakin on kokkailtava useasti - ja aina makeaa purtavaa. Soutamassa on käyty, mutta valinta on Otsolla. Kokoa soutuun ainakin löytyy...



Rakas vaimoni suoritti vyöhyketerapeutin opinnot englanniksi puolessa toista vuodessa, pyöräyttäen siinä opintojen lomassa yhden pienokaisen lisää tähän maailmaan. Hip Hip Hurraa... Ninan uusi ammatti on siis vyöhyketerapeutti ja urheiluhieroja. Hän aloittaa työt muutaman viikon päästä. Pari päivää viikossa fittness clubin hierojana, ja loput päivät kotona pyörittäen omaa bisnestä. Tervetuloa hoitoon...





Omat työni jatkuu vanhaan malliin. Juuri nyt mennään tyttöjen kanssa, homma on hyvin erilaista verrattuna poikiin. Oma toimenkuvani on hyvin monipuolista. Ajelen bussia (koulu-vaja), päivisin korjailen veneitä ja itse treeneissä vastaan vähän kaikkien tekemisistä. Queenslandin uusi High performance manager kyseli minun mielenkiintoa valmentaa jotain State Teamiä, ja organosoida kaikkien State Teamien tekemistä (urheilijat ja valmentajat). Vastasin myöntävästi, mutta... Ja asia mistä en ole paljon puhunut on uusi "harrastukseni" - valokuvaus. Olen todella innostunut siitä ja teen sitä päivittäin, erityisesti kaikki soutukuvani tekevät hyvin kauppansa. Luontokuvista on myös kysyntää...