Rakennushommia

Joka päivä ajaessani toimistolleni, joudun ajamaan isohkon rakennustyömaan läpi. Kouluni on satsannut huomattava määrän rahaa urheilutilojen parannuksiin. Kokonaisbudjetti noille rakennushommille on about 18 miljoonaa. Ja uskomattominta tuossa yhtälössä on, että tuosta rahasta yli kahdeksan miljoonaa on kerätty lahjoituksina pääosin vanhoilta oppilailta. Isoin yksittäinen lahjoitus on yli miljoonan. Toisaalta lahjoittelua helpottaa, että kaikki lahjoitukset ovat verovähennyskelpoisia.

Koulut taistelevat oppilaistaan sekä akateemisilla että urheilullisilla menestyksillä. Koulun maine riippuu urheilullisista tuloksista, mutta toisaalta hyvät akateemiset tulokset tuovat lisää oppilaita. Urheilullisesti kouluni on TOP3 melkein joka lajissa, mikä on erityisen hyvä tulos. Monet haluavat tulla urheilemaan meidän kouluun pelkästään siitä syystä, että perinteisesti meidän koulun urheilulajit luovat erityisen hyvän pohjan koulun jälkeiseen urheiluun. Koulun omat tulokset eivät ole tästä syystä aina kaikkein parhaimmat, joskin keskiarvoa selvästi paremmat. Kouluni motto on: making of men. Asia, josta koulu on ylpeä ja mielestäni syystä. Valmiudet elämään on erittäin korkeat…

Koripalloilijat saavat oman mahtavan uuden hallin, missä on kaksi täysikokoista koripallokenttää. Toki lentopalloilijat ja sulkapalloilijat pääsevät samasta tilasta nauttimaan koripalloilijoiden off-seasonin aikaan. Soutajat pääsevät nauttimaan samaan halliin tulevasta uudesta punttisalista, täysilmastoidusta, ja uudesta ergotilasta (16 ergoa), samassa tilassa on myös 16 pyörää ja kaksi juoksumattoa. Paksu lasiseinä erottaa punttisalin ergotilasta. Saman katon alle tulee kaikille eri urheilulajien koordinaattoreille/päävalmentajille oma yhteinen toimisto tila. Tällä hetkellä kaikki urheilukoordinaattorit/päävalmentajat ovat levittäytyneet ympäri koulua. Toiveena on että eri lajien yhteistyö paranisi yhteisten tilojen myötä.

Uimareille on rakenteilla täysin uusi 50m allas ja 25m lämmitettävä learn to swim – allas, tietysti asiaankuuluvine sosiaalitiloineen. Tällä hetkellä uimarit eivät pysty harjoittelemaan ollenkaan omassa koulussaan, tämä heikentää heidän tulostasoaan oletettavasti. Mutta toivottavasti uudet loistavat puitteet nostavat uimarit jälleen omalle tasolleen tai toivottavasti jopa paremmalle tasolle.

Tennis on suosittu urheilumuoto oppilaiden kesken. Ainoana rajoitteena viime vuosina on ollut tilat missä pelata. Nyt asiaan on tulossa muutos. Kahdeksan täysin uutta tenniskenttää on myös tekeillä, vaadittavine sosiaalitiloineen tietysti. En ole ihan täysin perillä tenniksen pelaajien harjoittelusta, mutta kenttien lukumäärä ainakin tuplaantuu. En tiedä voidaanko pelaajien lukumäärä tuplata, mutta ainakin tilat kohentuvat huomattavasti.

Nyt ollaan kesälomalla, joten uskoisin että blogiakin tule päivitettyä muutamaan otteeseen ennen loman loppua, yritetään ainakin.

Head of The River

Viiden kuukauden uurastus on nyt takana, tyttöjen päätöskilpailu on kilpailtu. Kausi meni kuten edellinenkin minun osalta. Vastasin kaikkien tyttöjen iltapäivätreeneistä ergon ja puntin osalta, olin vastuussa suurimmen osan joukkueiden ohjelmista. Ja tänä vuonna minun vastuulla olivat myös ykkös- ja kakkoskasin valmennus. Kakkoskasi oli puskenut ykköskasiin vauhtia koko ajan, kaikki vedot tehtiin yhdessä tasoituksilla. Viimeinen muutos joukkueihin tehtiin vasta kaksi viikkoa ennen päätöskilpailua. Muutos oli helppo toteuttaa koska olimme harjoitelleet pääasiassa koko ajan yhdessa.

Odotukset lauantaille olivat hyvin korkealla. Kakkoskasi oli hallinnut aikaisempia kilpailuja, viikko sitten kisassa he antoivat kunnon myrskyvaroituksen kaikille. Eroa kakkoseen melkein 20 sekuntia, ja kohtalaisen hyvällä soudulla. Ykköskasin osalta kaikki ei näyttänyt aivan yhtä hyvältä, paitsi minulle? Viikko sitten käydyn kisan alkuerässä tytöt voittivat oman eränsä 16 sekunnin erolla. Ainoastaan minä tiesin, että meillä oli yksi tyttö kipeän rajamailla, ja puhuimme keskenämme että pistetään kaikki peliin alkuerässä. Ja niinhän siinä kävi, että en antanut tytön enää soutaa finaalissa, ja tytöt soutivat seitsemällä. 800 metriä jäljellä finaalissa, tytöt olivat puoliveneen mittaa perässä ehdotonta ennakkosuosikkia, mutta rahkeet seitsemällä loppuivat siihen. Tuloksena viides sija, mutta minusta vahvalla esityksellä. Olimme lopullisessa rankingissa viides, ja saimme radan yksi Head of The Riveriin.

Kuva viikon takaa

Kakkoskasin finaali oli päivän toiseksi viimeinen lähtö. Radan varrella on mahdollista pyöräillä viimeiset 1,2km, joten odottelin siellä tyttöjen lähtöä. Erittäin kova vastatuuli, mutta ajattelin sen olevan meille vain eduksi. Sekä ykkös- että kakkoskasi olivat fyysisesti erittäin voimakkaita. Kiikareilla katsoen seurasin ensimmäistä 500 metriä. Näytti että johtaisimme noin puolen veneen mitalla, mutta sitten nelospaikan tytön airo jäi pahasti jumiin isoihin aaltoihin ja veneen vauhti pysähtyi melkein kokonaan. Tytöt saivat homman kasaan nopeasti mutta sijoitus tippui neljänneksi. Alkoi valtava takaa-ajo. Puolessa välissä minun jo ajaessa vierellä näin miten tytöt yrittivät raivoisasti saavuttaa johtavaa venettä. Olivat toisena siinä vaiheessa. Mutta sivusta katsottaessa homma ei toiminut kuten aikaisemmin, rentous oli kateessa ja huomattavaa panikoimista oli havaittavissa. Tilanne oli tytöille täysin uusi, he olivat olleet aina se johtava venekunta ja isolla marginaalilla. Mutta tytöt yrittivät työntää veneeseen lisää vauhtia ja näytti että he saavuttaisivat johtavaa venekuntaa, eroa noin puoli veneen mittaa. Matkaa maaliin noin 400 metriä ja tyttöjen voimat hupenivat täysin, heidän veneen vauhti melkein pysäyhtyi ja johtavalla veneelle kävi päinvastoin. He huomasivat minun tyttöjen lopahduksen ja käyttivät sen hyväksi. Eroa syntyi välittömästi veneen mitta lisää, ja näin tultiin myös yli maalilinjan. Kakkoskasin toinen sija noin reilu veneenmitta perässä. Toinen sija ei sinällään ollut pettymys, mutta tytöt eivät pystyneet tekemään kauden parastaan, siihen olin pettynyt. Suoritus ei ollut edes keskinkertainen, he olivat olleet niin paljon edellä aikaisemmin että paineet olivat vain liikaa.


kuva viikon takaa

Pyörän nokka ympäri ja pikaisesti takaisin 1,2 km paikkeille, ykköskasi oli vielä tulematta. Minä olin hyvin luottavainen, (kuten olin myös yksi lähtö aikaisemminkin), tiesin mllaista vauhtia tytöt pystyvät tekemään onnistuessaan hyvin. Alkumatkaa seurasin taas kiikareilla, ja kaikki näytti kuten edellisessäkin lähdössä. Johdimme reilusti 500m jälkeen. Tyttöjen tullessa näköetäisyydelle oli eroa muihin tullut lisää, ja soutu näytti hyvin kontrolloidulta. Tahti 32, mikä oli paljon normaali alhaisempi, mutta erittäin voimakas vastatuuli verotti osansa. Kaikki tytöt olivat hyvin keskittyneitä omaan suoritukseensa, ei minkäänlaista vilkuilua sivulle. Veto kerrallaan tytöt kasvattivat etumatkaansa, matkaa maaliin noin 500m , ja eroa seuraavaan vähintään kaksi veneenmittaa. Oli loppukirin paikka, sellaista ei varsinaisesti olisi tarvittu, mutta voimia oli vielä niin paljon jäljellä ja kaikki kulki suunnitellusti. Raceplanin mukaisesti mentiin maaliin asti, ja ero senkuin kasvoi. Tytöt maalilinjalla ensimmäisenä, eroa kakkoseen 16sek. Nyt oli aika juhlia. Eroa seuraavaan oli niin paljon, ettei selostaja löytänyt vastaavaa hänen muististaan Head of The River päivänä.


Pari päivää lepoa ja pojat aloittavat oman kautensa.

Kuukauden varrelta

Sitten viime kerran on kulunut rutkasti aikaa ja tapahtunut paljon...

Lähden liikkeelle lasten koulusta. Kakkos termi päättyi kesäkuun lopulla. Täällä saadaan todistus myös kahdesti vuodessa kuten suomessakin. Itse todistus on hyvin erilainen. Sanallisesti kerrotaan lapsen saavutuksista aineittain ja loppuun on koottu vielä yleiskommentteja. Sanalliset arvioinnit syventävät todistuksen arvoa. Uteliaat voivat vilkaista Osmon todistuksen kautta minkälaisesta arvioinnista on kysymys. (Kuvaa klikkaamalla sen saa suuremmaksi.)


Lasten saatua todistukset pakkasimme auton ja otimme trailerin sen perään ja nokka kohti Melbournea ja Geelongia. Matkassa minä, Otso, Alma ja Osmo. Reissun tarkoitus oli käydä hakemassa Sykesin tehtaalta uusia soutuveneitä, ja samalla käytiin sukuloimassa tätini luona. Oli mielettömän ihanaa viettää aikaa lasten kanssa oikein kellon ympäri ja vielä kokonainen viikko. Tätini luona oli myös mahdollisuus käydä saunassa, mikä ei tässä maassa onnistu kovinkaan usein. Kilometrejä kertyi suomipoppia kuunnellen (4123km)



Pääsin tutustumaan Sykesin tehtaan saloihin. Sieltähän melkein kaikki kouluissa käytettävät veneet tulevat. Heidän uusin kasimalli on erittäin kilpailukykyinen, ainut miinus (ainakin toistaiseksi) on että kyseistä mallia tehdään ainoastaan 80kg koululaisille. Palasimme reissusta perjantai iltana ja jo heti seuraavana aamuna minä pakkasin kassit uudestaan ja lähdin leirille. Paikka oli viime vuodesta tuttu Maclean, tosin tänä vuonna kelit eivät olleet yhtä suosiolliset kuin viime vuonna. Muutamana päivänä satoi vettä ja tuuli puhalteli melkein joka päivä.


Tänä vuonna otimme leirille mukaan ainoastaan kaksi vanhinta ikäryhmää, olimme leirillä pari päivää pitempään. Pienimmät jätettiin kotiin harjoittelemaan. Leiri oli hyvin erilainen ilman nuorimpia, kaikki oli paljon rauhallisempaa. Silti meitä oli about 45 tyttöä ja 10 valmentajaa.


Onko kukaan koskaan tullut ajatelleeksi kuinka monikäyttöinen soututraileri voikaan olla jos siinä on mahdollisuus ottaa telineet pois. Olen nähnyt sén mahdollisuuuden vain todella harvassa trailerissa. Leiriltä palattuani oli muutto uuteen kotiin edessä heti seuraavana päivänä. Rakas vaimoni oli pakannut kaikki tavarat reilun kahden viikon poissaolon aikana, ja vielä kuskannut suurimman osan laatikoista ystäviensä kanssa uuteen kotiin. Olivat sentään jättäneet minulle edes muutaman huonekalun... Eivät mahtuneet kerralla soututrailerin kyytiin, toiselle kierrokselle jäi ainoastaan jääkaapit ja pesukone...



Olemme nyt asustelleet muutaman viikon uudessa kodissa ja viihtyneet oikein hyvin. Tosin matkaa töihin on nyt muutama kilometri enemmän, mutta pitkä se matka oli jo ennestäänkin... Kuva uudesta kodista kadulta päin.



Loppuun vielä pieni palanen suodusta kiinnostuneille. Napsin valokuvia meidän vajalla yksi päivä ja ajattelin että tämähän on maininnan arvoinen asia. Tämän vuoden Australian mestaruuskilpailuissa koululais sarjan yksikköjen voittajalle sekä pojissa että tytöissä annettin palkinnoksi yksikkö. AIS:n ja Sykesi sponsoroiman yksikön tavoitteena on pitää lahjakkaat nuoret soudun parissa mahdollisimman pitkään. Tyttöjen sarjan voittaja oli meidän koulusta, hän souti Australian pariaironelosessa viime lauantaina juniorien MM hopeaa. Ihan vertailuna suomalaisille, hänen paras ergotuloksensa tältä kaudelta 6:54,2 ja hän on juniori vielä ensi vuonnakin.

Autoilua

Miten kilpasoutuvenetrailerin vetäminen voi olla niin erilaista täällä Australiassa? Useita tuhansia kilometrejä Suomessa ja Euroopassa traileria vetäneenä ajattelin, ettei mitenkään! Väärin, se on todella erilaista. Yritän nyt selventää miksi...


Mennään ajassa muutama vuosi taksepäin, jolloin arvovaltaiset päättäjät muuttivat lakia koskien trailerin mittoja. Suurin muutos oli, että trailerin perän tai peräylityksen maksimietäisyys akselin keskeltä on viisi metriä. Kaikkiin vanhoihin trailereihin oli tehtävä muutoksia niin että akseleita siirrettiin taaksepäin metristä kahteen. Miten tämä vaikuttaa traileriin? Akselin siirtäminen taaksepäin kasvattaa vetoaisan alaspäin kohdistuvaa painoa. No mitä sillä sitten on väliä? Jos on kunnon auto, niin ei paljonkaan, paitsi kulutus kasvaa huomattavasti. Kuvassa olevan trailerin vetoaisan alaspäin kohdistuva paino tyhjällä trailerilla on 190kg. Suomessa vastaava luku on maksimissaan 80kg.


190kg on jo sinällään luku, joka rajoittaa huomattavasti määrää, minkälaisilla autoilla traileria saa laillisesti vetää. Esimerkiksi Mitsubishi Pajeron maksimi kilomäärä vetokoukulle on 170kg, joten Suomessa hyvin yleinen vetoauto on täysin pois suljettu vaihtoehto täällä. Toinen merkittävä asia on trailerin siirtäminen. Kyseisellä kuormalla aisan paino on noin 250kg. Tarkoittaa sitä ettei edes kahden miehen käsivoimin traileria siirretä mihinkään.

Toyota Landgruiser sallii 350kg vetokoukku painon, ja siinäkin ainoastaan 100 ja 200 sarjan autot. Vanhemmat mallit sallivat ainoastaan 170-240kg vetokoukkupainon. Suuri vetokoukku paino lisää kulutusta huomattavasti. Suomessa trailerin vetäminen ei lisää kulutusta juuri ollenkaan, koska pääasiassa traileria vedetään maantiellä. Täällä Toyotan kulutus kasvaa noin 4-5 litraa sadalla, oma autoni on turbodiesel. Vanhan pomon auto oli vastaava bensa, siinä kulutus kasvoi noin 15l sadalla. Hän pääsi parhaimmillaan yli 30l/100km. Toisaalta kulutusta lisää myöskin nopeus, maantiellä saa mennä 110km/h muun liikenteen mukana. Trailerin vetäminen ei tuo muutoksia nopeusrajoituksiin, Suomessa trailerin vetäminen tiputtaa nopeuden 80. Suuri vetokoukkupaino toisaalta vakovoittaa traileria huomattavasti, kunhan vain autosta löytyy riittävästi vääntöä pitää tasainen nopeus.

Vertailuksi yksi kuva Suomalaisesta yhdistelmästä, kuva tosin Tsekeistä. (Huomaa charmantti nuori mies oikealla!!!)


Akselin sijoittuminen hyvin taakse vaikuttaa erilaisesti myös käännyttäessä. Traileri leikkaa ison palan kadunkulmasta pois jokaisessa käännöksessä. Alkuun oli pieni tottuminen ahtaisiin kadunkulmiin, mitä täällä riittää liiaksikin. Kaikki käännökset on ennakoitava. Siinä on toinen erilaisuus Suomeen. Aina on käännyttävä sille kaistalle millä haluaa jatkaa kulman takana. Trailerin leikkeema kulma on otettava huomioon ennen risteystä ryhmittyen väärälle kaistalle. Vilkku vasemmalle, mutta valitset silti oikean kaistan jättäen vasemman kaistan tyhjäksi. Trailerin takana oleva varoituskyltti kertoo muille tienkäyttäjille oudoista käännöksistä. "Älä koskaan ohita kääntyvää traileria".

Kaikkeen tottuu, mutta kyllä se on ottanut aikansa...

Heino Family

Olen kirjoitellut harvakseen lähinnä souturintaman tapahtumista, mutta nyt ajattelin päivittää tutuille ja tuntemattomille perheeni kuulumisia vähän jokaisen jäsenen näkökulmasta kera kuvin...



Meidän pieni Aussi on kasvanut jo pienen pojan mittoihin, ja käyttäytyy kuten nuorimmaisen kuuluukin. Oma paikkansa isompien keskellä on otettava vaikka väkisin. Koska kunnon puhetta ei vielä suusta tule, niin ääni on saatava aikaiseksi jotenkin muuten, ja se ääni on usein korvia vihlovaa. Ääni tulee suusta tai vaikka kattiloita hakaten. Vauhtia riittää joka käänteessä, korkeita paikkoja hän ei pelkää. Kaikki paikat mihin täytyy kiivetä on suosittuja, ja vanhempien näkulmasta hyvin pelottavia, mutta Amos vain nauraa ja yrittää korkeammalle... Amos on meidän perheen pieni ÄIJÄ.




Osmo aloitti ekanluokan koulussa helmikuun alusta. Muutos edellisen vuoden esikouluun oli valtava, leikkimiset vähenivät ja opetellaan lukemaan ja kirjoittamaan - englanniksi. Samalla kun hän on oppinut lukeman ja kirjoittamaan, hänen englannin-suomen välinen ymmärrys on kehittynyt selvästi. Vuosi sitten kyselin joskus häneltä mitä hän juuri sanoi englanniksi jollekin kaverille, niin hän ei osannut kääntää sanomaansa suomeksi. Silti hän kommunikoi selvällä englannin kielellä sujuvasti, nyt jos kysyn mitä hän sanoi niin hän kääntää sanomansa myös suomeksi. Osmo rakastaa kaikkea tekemistä, hän viihtyy pihalla vaikka koko päivän kunhan voi polkea pyörällä, temppuilla potkulaudalla, potkia ja heitellä palloa. Naapuruston kaverit on kaikki kaikessa, erityisesti naapurin kuusivuotias tyttö. Hänen ihanteensa on isoveli joka pelaa rugbya. Osmo haluaa aloittaa myös pelaamisen ensi vuonna kunhan on ensin täyttänyt seitsemän, mikä on minimi ikäraja pelaamisen aloittamiselle. Uinnin hän lopetti, koska ei tykännyt kun valmentajat opettivat hengitysrytmiä pitämällä hänen päätään veden alla...




Katraamme ainukainen tyttö on kiinnostunut kaikesta, ja ainut joka todella tykkää myös oppimisesta (koulussa). Alma rakastaa tanssimista, huilun soittamista ja ratsastusta. Alma "häviää" perheen tohinan keskellä pitkäksikin aikaa. Useimmiten hänet löytää kirja nenässä oman huoneen rauhasta, ovi kiinni ja useimmiten myös lukossa ettei kukaan vain tule häiritsemään. Alma huolehtii jatkuvasti pikkuveljistään, vaihtaa pienimmäisen vaippoja, pitää huolen että Osmolla on eväät kouluun joka päivä, saattaa veljensä luokkaan aamuisin ja hakee iltapäivisin myös kotiin. Englannin kieli on oletettavasti kohtalaisen hyvä, koska Alman ESL-opetus (english for secondary language) loppuu kokonaan. Alma antaa muiden mieluummin puhua ja kuuntelee hymyillen taustalla (kuten isänsä). Hän antaa minun puhua ja jälkikäteen hymyillen korjaa miten olisi pitänyt sanoa. Isän tyttö...




Otson intohimo on Rugby, hän pelaisi sitä joka päivä ja jättäisi kaiken muun mieluusti tekemättä. Koulunsa hän hoitaa, mutta opettajan näkulmasta siihen voisi keskittyä edes pikkaisen. Yläaste on tuonut lisää haasteita koulunkäyntiin, kaikkea ei voi enää tehdä vasemmalla kädellä. Vaatimustaso on noussut selvästi. Uintiharrastus jäi rugbyharrastuksen jalkoihin - ainakin toistaiseksi. Yläaste toi mukanaan kotitaloustunnit, mikä tarkoittaa että kotonakin on kokkailtava useasti - ja aina makeaa purtavaa. Soutamassa on käyty, mutta valinta on Otsolla. Kokoa soutuun ainakin löytyy...



Rakas vaimoni suoritti vyöhyketerapeutin opinnot englanniksi puolessa toista vuodessa, pyöräyttäen siinä opintojen lomassa yhden pienokaisen lisää tähän maailmaan. Hip Hip Hurraa... Ninan uusi ammatti on siis vyöhyketerapeutti ja urheiluhieroja. Hän aloittaa työt muutaman viikon päästä. Pari päivää viikossa fittness clubin hierojana, ja loput päivät kotona pyörittäen omaa bisnestä. Tervetuloa hoitoon...





Omat työni jatkuu vanhaan malliin. Juuri nyt mennään tyttöjen kanssa, homma on hyvin erilaista verrattuna poikiin. Oma toimenkuvani on hyvin monipuolista. Ajelen bussia (koulu-vaja), päivisin korjailen veneitä ja itse treeneissä vastaan vähän kaikkien tekemisistä. Queenslandin uusi High performance manager kyseli minun mielenkiintoa valmentaa jotain State Teamiä, ja organosoida kaikkien State Teamien tekemistä (urheilijat ja valmentajat). Vastasin myöntävästi, mutta... Ja asia mistä en ole paljon puhunut on uusi "harrastukseni" - valokuvaus. Olen todella innostunut siitä ja teen sitä päivittäin, erityisesti kaikki soutukuvani tekevät hyvin kauppansa. Luontokuvista on myös kysyntää...

Elämä auringon alla

Heräsin aamulla siihen kun aurinko paistoi ikkunan raosta sisään. Kahden erittäin sateisen päivän jälkeen se tuntui mukavalle ja erittäin tutulle. Puolitoista vuotta sitten kun tulimme maahan koko maa kärsi kuivuudesta. Kahden edellisen päivän aikana ei ole ollut kuivuudesta tietoakaan. 200-300mm ympäri Brisbanea, joka paikka tulvii vedestä. Katso paikallinen uutisvideo. Valitettavasti eilen aamulla kun lähdin töihin unohdin kameran kotiin (mikä tapahtuu korkeintaan kerran kuukaudessa).

Eilinen iltapäivätreeni tyttöjen kanssa oli hyvin erilainen. Ensinnäkin paikalla saapui noin 13 tyttöä 45 sijaan. Koulu oli suljettu puolilta päivin, koska useiden lasten kotimatkan varrella olevat tiet oli poikki tulvien takia. Kukaan ei voinut lähteä soutamaan, koska joki virtasi niin suurella voimalla ja lisäksi oli tuulista. Tiedossa oli siis ergotreeni kaikille. 20 minuutin harjoittelun jälkeen huomasimme millaisella vauhdilla joen pinta nousi (noin 30cm vajaan) ja korkeimpaan vuoroveteen oli silti vielä 90 minuuttia. Ei paniikkia, mutta "pelasta kaikki mitä pelastettavissa on". Lattian tasolla olevat veneet, ergot, pyörät, hankaimet ja kaikki muu mahdollinen oli nostettava ylöspäin. Tyttöjen treeni muuttui tavaroiden siirtelyksi. Tänään aamulla sain soiton, että joessa ei soudeta ainakaan tällä viikolla, ei ehkä ensi viikollakaan. Joessa soutaminen ei ole turvallista, koska siellä kelluu kaikkea mahdollista. Tulvavesi vie mukanaan ihmisten pihoilla olevat tavarat, eilen kun katselimme veden menoa havaitsimme ainakin seuraavia: polttopuita ja tukkeja (30cm-2m), pari jääkaappia, 50l olut tynnyreitä, kaksi kohtalaisen kookasta laituria (toinen 2x8m), pari venettä (iso ja pieni) väärinpäin, lasten kiipeilyteline, Ym ja paljon... Kunnes kaikki tavarat koko joen matkalta on kerätty talteen tai ne ovat vaeltaneet läpi joen kestää vähintään muutaman päivän, viimeksi ennen joulua kun oli pari myrskyisää päivää emme voineet soutaa melkein viikkoon. Joten lisää ergoja lainaamaan ja treenit on nyt sitten ergotreenejä... ainakin kunto kasvaa tytöillä.

Normaalisti kun täällä sataa, niin se sataa tunnin kaksi kunnolla ja sitten taas paistaa aurinko. Puolentoista vuoden täällä olon aikana on ollut kolme päivää ettei aurinko ole paistanut koko päivänä. Auringosta saa valtavan määrän energiaa, tuntee itsensä paljon pirteämmäksi koko ajan. Se on asia minkä tajusi vasta kun se koki. Lapsiperheiden arkea aurinko helpottaa erittäin paljon. Iänikuisten kuravaatteiden pukemista ei ole koskaan, 7 kuukautta vuodessa shortsit jalkaan ja aurinkorasva niskaan, ja menoksi. Meidän Amos oppi kävelemään 9 kuukauden ikäisenä, mutta hänelle ostettiin ensimmäiset kengät vasta reilun vuoden ikäisenä. Ensimmäinen vuosi meni paljain jaloin. Nauroimme asiaa vanhemmalle ihmiselle, joka oli kasvanut keskellä Australiaa maanviljeliä perheessä, hän kommenttinsa siihen oli: "Minä sain ensimmäiset kengät kun menin kouluun".

Ulkoilma elämä on piristävää. Puistoretket lasten kanssa, grillaukset ulkona on melkein jokapäivästä arkea. Puistot on suunniteltu hyvin, eri ikäisille lapsillekin riittää tekemistä (katso vanha blokkaus). Leikkipuistoja täydentää gillausmahdollisuus, voi viettää vaikka koko päivän puistossa, ruoka ja ystävät mukaan...

Koululaissoutua

Koululaisurheilu systeemi on hyvin mielenkiintoinen ja moninainen täällä Australiassa. Eri urheilulajeissa, jotka on jaettu talvi ja kesälajeihin, urheillaan aina vain maksimissaan kuusi kuukautta kerrallaan. Kaikki urheileminen tapahtuu kouluajan ulkopuolella, joko ennen koulua tai iltapäivisin koulun jälkeen. Kilpailut ja pelit on useimmiten viikonloppuisin. Kuuden kuukauden välein tehdään aina uudet valinnat, ei ole mitenkään itsestään selvää, että viime vuonna soutanut U15 soutaisi seuraavana vuonna. Hän saattaa valita jonkun toisen kesälajin ihan vain mielenkiinnosta päästä tutustumaan uuteen lajiin. Lajikirjo on hyvin laaja: Rugby, cricket, soccer, basketball, volleyball, waterpolo, tennis, AFL (Australian football), cross-country, rowing, sailing, swimming and track & field. Siinä on poikakoulun urheiluantia. Tyttökoulussa on vielä muutama muukin laji mukana kuten lifesaving, hockey ja badminton. Tytöt soutavat talvella, pojat kesällä.

Hiukan enemmän soudusta, johon olen nyt tutustunut kaksi kautta poikien kanssa ja aloittelen toista kautta tyttöjen kanssa. Koulusoutu on erittäin suosittua täällä Australiassa, urheilullinen taso on erittäin korkea. Lähes poikkeuksetta Australian Junnu Team koostuu koululaissoudussa pinnalle ponnahtaneista urheilijoista. Koululaissoudun tasosta hyvä esimerkki on se kun jokunen vuosi sitten edustamani poikakoulun kasi voitti australian mestaruuden junnu kahdeksikkojen lähdössä, mutta kaksi viikkoa myöhemmin kyseinen joukkue tuli Head of The River kisoissa vasta toiseksi, usean sekunnin voittajalle hävinneenä.

Luokat missä soudetaan on Juniorit (4x+), Under 15 (4x+), U16 (8+) ja Open (8+). Jokaisen on soudettava omassa ikäluokassaan, ainut poikkeus on ykkös kasi. Siihen voidaan valita kahdeksan parasta soutajaa. Open ikäluokassa suurin osa pojista täyttää 17 kyseisen vuoden aikana, muutama poikkeus voi täyttää jo 18, mutta harvemmin. Tänä vuonna juokkueessani oli yksi 18 vuotias. Harjoittelumäärät ikäkausittain vaihtelevat. Juniorit soutavat ainoastaan kahtena iltapäivänä noin 90´ kerrallaan ja lauantai aamuna saman verran. U15 ikäryhmä soutaa kahtena tai kolmena aamuna (kolme parasta nelosta) + lauantai aamu ja kahtena iltapäivänä harjoitellaan ergolla + voimaharjoittelua oman kehon painolla, pääpaino keskivartaloharjoitteissa. U16 soutaa niinikään kolmena aamuna + lauantai, kolme iltapäivätreeniä koostuu 45 minuutin punttitreenistä + 45 minuuttia ergolla.

Open ikäluokassa harjoitellaan määrällisesti kohtalaisesti mutta tehollisesti mennään kovaa. Harjoittelun rytmityksellä pyritään maksimoimaan työn ja levon suhde. Viikossa harjoitellaan 6-9 kertaa, tuntimäärät 9-14 tuntia. Viikkorytmitys on joka viikko samanlainen:

	MA	TI	KE	TO	PE	LA	SU
AM	soutu	soutu	soutu	LEPO	soutu	soutu	LEPO
PM	ergo + voima	LEPO	ergo + voima	LEPO	voima + juoksu	soutu ( ei aina)	LEPO

Ykköskasin harjoittelumäärät ovat hiukan isompia kuin muilla open-soutajilla, keskimäärin kaksi harjoitusta viikossa enemmän. Ykköskasin kokonaistuntimäärä lokakuun alusta maaliskuun puoliväliin oli 290 tuntia. Täällä harjoitellaan tehollisesti kovempaa koko ajan verrattuna Suomeen. Laitan viikko-ohjelman suomalaisille valmentajille vertailuksi, ohjelma on neljä viikkoa ennen Head of The River kisaa. Tämän vuoden erikoisuutena oli joka keskiviikkoaamu 2k race tasoituksilla, mukana open 1st ja 2nd, U16 1st sekä U15 1st ja 2nd. Tavoitteena, että kaikki saapuvat maalilijalle yhtä aikaa. Yhtenä aamuna kaikki veneet tulivat maalilinjalle noin 3 sekunnin sisällä.

		U3	U2	U1	AT	TR	AN	STR	All
Mo	am	20	45	15	5	8	2			2x3x20´´/40´´ 4x1000m middle
									95
	pm	10	40		10	10		45		Jani circuit x6 2x10´ rating castle 1´/1´ AT/TR, 24/28; 20´ running
									115
Tu	am	20	35	15	15	10				power strokes session
									95
	pm
									0
We	am	20	45	15	8	7	2			11´ (3', 2', 1', 2', 3'); 28-32 @ middle rhythm 2k race
									97
	pm	10	40		6	10		45		Jani circuit x4 4x4´/4´ TR rating 28-32; 20´ Running
									111
Th	am
									0
	pm
									0
Fr	am	20	45	15	8	5	3			Jani Circuit x4 5x20´´/40´´; 2x6´ (3+2+1), rating 28-32; 3 x 25 str racing starts
									96
	pm									Boat loading
									0
Sa	am	20	40	15	5	12	3			BSHS Regatta @ Lake Kawana
									95
	pm
									0
							Total week		704

Näillä harjoitusmäärillä ja tehoilla pojat parantavat ergotulostaan 5-15 sekuntia näiden viiden kuukauden aikana. Tutkiskelin viimeisen kahdeksan vuoden tuloksia ja niiden pohjalta ei tarvitse ihmetellä miksi Australiasta löytyy vuosi vuoden jälken niin kovia soutajia. Parhaimpana vuotena ykköskasin ergokeskiarvo oli 6:24, kaikki alle 18 vuotiaita poikia. Huonoimpanakin oltiin 6:43 keskiarvossa. Paras yksittäinen ergotulos oli parin vuoden takaa 6:06. Head of The River kisan voittajaveneen ergokeskiarvo on vähintään 6:30:n luokkaa joka vuosi. U16 ikäluokassa ollaan 6:50-7:00 luokkaa, U15 7:00-7:15.

Lopettamisprosentti koulun jälkeen on huima, harvemmin enempää kuin kaksi jatkaa soutua aktiivisesti. Viime vuoden ykköskasista kuusi soutajaa + perämies on aktiivisesti mukana seuroissa. Se on erittäin poikkeuksellista, että noin moni jatkaa. Täytyy olla tyytyväinen itseensä, tulipahan edes jotain tehtyä oikein. Tämän vuoden kasista yksi poika valittiin Australian Junnu Teamin karsintoihin, mutta hän päätti lähteä pelaamaan rugbya Argentiinaan koulujoukkueen kanssa. Osuivat päällekkäin, sanoi että soutaa voi myöhemminkin (jos haluaa), mutta Argentiinaan ei todennäköisesti muuten pääse.

Jokaisella joukkueella on oma nimetty valmentaja, joten yhdessä koulussa saattaa toimia 20-30 valmentajaa. Meidän koulussa on kaksi päätoimista valmentajaa (minä ja Director of Rowing), muut toimivat oto-valmentajina. Suurin osa oto valmentajista on koulun vanhoja oppilaita, muutaman vuoden takaa tai jopa 40 vuoden takaa. Säännölliset valmentaja tapaamiset ja jatkuvat aamupäiväkeskustelut luovat hyvän joukkuehengen myös valmentajien kesken. Kaikkien puhaltavat yhteen hiileen, pyrkien saavuttamaan parhaan soutukoulun tittelin.

Olen varmasti tuonut paljon uusia ja erilaisia asioita kouluumme, mutta on myös mainittava että olen oppinut ihan valtavasti uusia asioita soudusta ja erityisesti olen oppinut miten toimia isossa soutuorganisaatiossa.

Head of The River 2009

Puolen vuoden uurastus poikien kanssa on nyt sitten virallisesti ohi. Lauantaina vedettiin viimeiset ratkaisevat vedot. Puolenvuoden uurastus tiivistyy kuuden minuutin, 228 vedon rutistukseen. Ohjelmaa kevennettiin viimeiset viikot, haettiin viimeistä herkyyttä. Kaksi viikkoa sitten teimme ergolla viimeisen 2k testin harjoituksena muiden joukossa, elikkä ilman minkäänlaista valmistautumista. 7 poikaa teki oman ennätyksensä, yksi jäi 0,3 sekuntia parhaastaa, joten olimme luottavaisia viimeisen kisan suhteen. Tosin poikien ergokeskiarvo oli huomattavasti huonompi kuin mitä tavoittelimme, lähtötasosta olimme kuitenkin tulleet 14 sekuntia eteenpäin. Aikaiset aamut joella olivat tuottaneet tulosta, oma väsymys loppui aina lyhyeen kun katseli auringon nousua kasin takana.


Välillä ennen soutua teimme herättävän kuntopiirin, poikien lemppari "Jani´s warm up" 5:15.


Viimeisen viikon viimeistely harjoitus tiistaina oli erinomainen. 4´/1´+3´ race pace; ennen kuin aloitimme sanoin, että jos tahti putoaa alle 37, pysähdymme ja aloitamme alusta... Kaksi kertaa näin 36,5 tahdin speed coachista, kaksi vetoa myöhemmin pojat korjasivat tahdin 38 tai yli. Ei tarvinnut aloittaa alusta. Kevyt joukkue (79,5kg ave), ergokeskiarvo 6:40 pisti hieman mietityttämään miten käy... Pistän oman bloggauksen aiheesta piakkoin

Startista liikkeelle tahdilla 43, pojat olivat kevyeksi joukkueeksi erittäin nopeita starttaajia ja eivät pelänneet lähteä rivakasti liikkeelle. Olimme jakaneet kisan kolmeen eri "kisaan", eka kisa oli sillalle. Noin 650m soudettu, sillalla oltiin kaikki seitsemän venettä rinta rinnan, vaikea sanoa kuka johti.


Seuraava "kisa" oli keskimmäinen "tonni", olimme laittaneet race planiin heti sillan jälkeen kolme kymmenen vedon tehokasta. Se toimi erittäin hyvin, tahti oli edelleen 38 luokkaa. Puolimatkan jälkeen alkoi näkyä pientä hajontaa joukkueiden kesken, yksi joukkue oli lähtenyt muilta karkuun, muut melkein linjassa edelleen. Seuraava kuva 650m jäljellä...


650 metriä jäljellä alkoi meidän viimeinen "kisa", power 10, step 10, power 10, step 10... Viimeiset vedot vievät soutajan kuin soutajan äärirajoille, varsinkin kun melkein kaikki veneet taistelevat rinta rinnan koko 2000m. Viimeisten vetojen aikan punnitaan se viimeinen henkinen kantti, kenellä löytyy vielä tahtoa tehdä se viimeinen nosto. Ylitimme maaliviivan tahdilla 39 kaiken antaneena. Näin pojista, että se oli siinä. Jos kauden tärkeimmällä hetkellä pystyy tekemään kauden parhaimman soudun ja vielä kaiken antaneena, on se suoritus mitä aina tavoitellaan. Jos se ei riitä voittoon, se on kilpailua se. Voittaja kuulutettiin välittömästi, melkein neljä sekuntia kakkoseen, voittajan aika 6:02,1. Kesti kymmenen minuuttia ennenkuin loput tulokset kerrottiin. Seuraavat viisi venettä rinta rinnan, maalikameralla haettiin eroja kyseisten veneiden kesken. Erot 0,1 ja 0,4 välillä seuraavan viiden kesken, valitettavasti me olimme linjan viimeinen 1,6 sekuntia kakkoseen. Eli olimme lopputuloksissa kuudes, seitsemän veneen kesken.

Vaikea sanoa, että olisin ollut todella pettynyt. Tottakai sijoitukseen olin pettynyt, mutta teknisesti erittäin hyvä soutu ja pojat antoivat kaikkensa. Kestää muutaman päivän kun tutkii ja pohtii kauden menemistä ennenkuin tekee sen viimeisen yhteenvedon kaudesta, palaan aiheeseen. Onneksi on seuraava kausi ja paljon uusia poikia tulossa mukaan.