sunnuntai 23. joulukuuta 2007

Joulu lähestyy

Viimeinen treeni ennen Joulutaukoa, aamulla 6:30, hämmästys oli suuri kun huomasimme rannalla ison pyöräilevän joulupukkilauman. Mihin lie matka aamulla, joulupukki puvussa, lämpöä reilut 25 ja pyörällä. Ei taatusti ole kokemisen arvoista, kaikesta huolimatta joulupukit heiluttivat iloisesti ja huutelivat joulutervehdyksiä soutajille.
Harjoitus oli muutenkin mielenkiintoinen, leikkimielistä kisailua. Ykkös ja kakkos kasin soutajat sekoitettuna ja täydennettynä yhdellä valmentajalla. Pojat olisivat halunneet minut ehdottomasti soutamaan, mutta onnistuin sysäämään tehtävän yhdelle toiselle valmentajalle. Tässä kunnossa olisi Jampan sydän pysähtynyt, ainakin hetkeksi, jo pelkästä lämmöstä.


Joulutunnelman luominen tässä kuumuudessa on muutenkin vaikeaa. Treenin jälkeen toivotimme toisillemme Hyvää Joulua, koominen tilanne. Lähdemme joulun viettoon ja kuitenkin kesäloma alkaa, kokemus sekin.

Painava tasainen puristus, vene kunnolliseen liukuun. Kyseinen veden solina veneen runkoa vasten on parhaimpia fiiliksiä, mitä soutaessa voi saada aikaan. Kaikki se hiljaisuus ja luonto minkä keskellä soudetaan ovat niitä mieleenpainuvia kokemuksia, joita ei koskaan unohda. Täällä luonto moninaisine eläimineen hämmästyttää jatkuvasti uudestaan ja uudestaan. Vaikka en enää pääsekään nauttimaan hiljaisuudesta yksiköllä soutaessa, voin edelleen ihailla maisemia ympärilläni. Pari päivää sitten yksinäinen pelikaanilintu uiskenteli aivan veneen vieressä. Tyyni joen pinta aamuauringon noustessa, voiko mikään olla sen rauhaittavampi näky?


Olimme eräänä aamuna kahdella pariaironelosella liikkeellä. Seurasimme toista nelosta hieman perässä ja yht´äkkiä alkoi kuulua hirveää huutua toisen veneen luota. Äkkiä sinne katsomaan mitä tapahtuu, no pojat olivat alkaneet tasapainoilemaan, ja sehän oli pakko näyttää myös Jampalle. Siitä hirveä huuto.
Siinä on haastetta myös Juusolle, sama temppu pariaironelosella (perämiehellisellä), mitä Juuso harrastaa jatkuvasti yksiköllä... Tsemppiä harjoituksiin.


Olen aina harrastanut mielelläni kaikkia arvoituksia, parhaimpia ovat "palikkatestit". Avaruudellinen hahmottaminen oikein kunnolla koetuksella. Olen aina ostanut erilaisia haasteita maailmalta, jossain on lukenut difficult, jossain very difficult. Näistä ei vielä ikinä ollut löytynyt oikeasti haastetta, täältä löysin oikean paratiisikaupan palikkatestien suhteen. Mind Games, kuola valuen valitsin sopivaa haastetta ja vihdoin myös sen löysin. Kuutio mikä koostui 25 täysin samanlaisesta palasesta, liitteenä teksti very difficult. Nyt kaksi kuukautta, jotain 150 tuntia myöhemmin voin huokaista syvään ja todeta: " ei se ollutkaan mahdoton."
Tämä on koitellut myös vaimon hermoja kiitettävästi, kun huomio on välillä ollut vähän liiankin tiiviisti kuution kimpussa. Mutta nyt voin palata lähtöruutuun ja lähteä etsimään kaupasta seuraavaa mielenkintoista haastetta...


Ennen kuin teen uusia ostoksia, voin vähän harjoitella Osmon ostamalla Rubiikin kuutiolla. Kaikki varmaan muistavat kyseisen lelun 80-luvun alkupuolelta. Viidennellä luokalla koulussa, esitin opettajahuoneessa miten nopesti kuution ratkaisin. Hämmästys opettajien keskuudessa oli valtava, pieni (kirjoittajan huomio) poika kieli keskellä suuta, väänsi kuution 52 sekunnissa opettajien sekoituksesta valmiiksi. Nyt sormet ovat vähän ruosteessa, tosin olen aloittanut harjoittelun uudelleen. Kolmen minuutin alitus ei meinaa millään onnistua, katsotaan miten nopeasti tässä iässä pystyy enää kehittymään. Jokaisen seuraavan minuutin alitus ilmestyy tähän blogiin, ihan vain kaikille tiedoksi :)

1 kommentti:

CarlosS kirjoitti...

Terve Boss:

Mukava huoma kun olemme aina sinun mielessa, Ullan, Juuso ja Raulin Joulu terveisia. Olemme sama tilanne nyt Janin perhe, lumiton Joulu. Jos tilanne jatka samalainen luulen kun me voi kohta harjoita sama aika kun australian porukka, he, he.