Reilu kolme vuotta takana, montako edessä??? Siinä kysymys mitä olemme Ninan kanssa pohtineet kerran jos toisenkin, ja mihin ei ole aikomustakaan vastata tässä kirjoituksessa, ja toisaalta ei minulla olisi siihen edes vastausta. Hyviä ja huonoja puolia löytyy molemmista maista, mutta mikä on hyvää ja mikä on huonoa.
Kahdenkäden sormissa on ne kerrat kun olen pistänyt pitkät housut jalkaani näiden kolmen vuoden aikana, muutama arvokas juhla, ja parit työhaastattelut. Täytyy myöntää, että viihdyin shortseissa oikein hyvin, ajatus koleista ja kosteista marras-, joulukuun aamuista Suomessa ei houkuttele. Talvi on upeaa ja hienoa aikaa, mutta nykysuomessa (viime talvea lukuun ottamatta) kunnon lumiset ja muutaman asteen pakkaset ovat harvassa. Suomen kesä on kauneinta mitä maailmasta löytyy, sopivasti lämmintä, valoisaa ympäri vuorokauden, kaikki vihreää ja kukoistaa. Se on jotain mitä todella kaipaan. Miten se on täällä? 10 kuukautta vuodessa on loistavat kelit, ja kaksi kuukautta on liian kuumaa ja kosteaa. Onneksi takapihalla on uima-allas missä voi käydä vilvoittelemassa tarpeen tullen. Iso miinus tulee vuodenaikojen vaihtelusta, sellaista täällä ei varsinaisesti löydy. Ei ainakaan samanlaista mitä se on Suomessa, vuodenaikojen värikirjo on upeaa katseltavaa.
Ei ole päivää etten miettisi vanhoja kavereita. Haikailen niitä kesäviikonloppuja mökillä muutaman kaljakorin ja hyvien ystävien kanssa. Rentoa oleskelua aamusta iltaan saunoen ja fiilistellen. Ne lukuisat kaljailut Jokisipilän kellarissa aamuyön tunteina saunoen ja maailmaa parantaen. Niitä kavereita joiden kanssa ei aina edes tarvitse kertoa miltä tuntuu kun ne jo ymmärtää mikä on vikana ja missä mennään. Olen maailman huonoin kirjoittaja, mutta ei päivää etten miettisi mitä teille kuuluu. Totta kai täällä on tullut uusia kavereita ja muodostunut hyviä ystävyyssuhteita, mutta ei se tule koskaan olemaan samanlaista. Vuosien aikana tehdyt niin hyvät kuin pahat, on lujittaneet jotkut suhteet niin syvälle, ettei samanlaista uutta synny kolmessa vuodessa, ei edes kymmenessä.
Englannin kielen kanssa on oppinut elämään, ja se sujuukin kohtalaisen mukavasti. Mutta ei päivää etten miettisi miten jonkun asian olisi voinut sanoa paremmin, rikkaasta kielestä ei meikäläisen kannata nyt edes haaveilla. Soutukielellä pystyn puhumaan ja kirjoittamaan sujuvasti melkein loputtomiin, mutta kun mennään arkipäiväisiin asioihin, kieli muuttuu hyvin kömpelöksi ja yksinkertaiseksi. Täytyy myöntää, että meikäläinen ei ole syntynyt kieliopillisten tähtien alla, taitaa toi matematiikka olla edelleen meikäläisen vahvuus.
Kun herätyskellosi soi noin 4:30 tai joskus jopa aikaisemmin, ja koskaan ei ole tullut sellaista oloa että ei nyt, on todella iso juttu. Totta kai on aamuja jolloin väsyttää todella paljon, mutta silti hyvin mielin nousen ylös ja lähden töihin. Työ joka ei tunnu aina edes työltä, on vaakakupissa todella painava asia. Tykkäsin todella työstäni opettajana, kuusi vuotta Sauvossa olivat todella kivaa aikaa. Mutta silti on myönnettävä, että nyt olen unelma työssäni. Kaksi asiaa menee miinuksen puolelle, toinen on työajat ja toinen ei varsinaisesti liity työhön muuten kuin tilojen puolesta. Olen aina nauttinut käsillä tekemisestä, ja Sauvossa pystyin sulkeutumaan puuntyöstökoneiden keskellä ja sain tehdä käsilläni milloin mitäkin.
Ruisleipä on aivan pakko mahduttaa tähän kirjoitukseen. Se on asia mitä varmasti suurin osa ihmisistä ei osaa kaivata ennen kuin on ollut ilman ruisleipää riittävän kauan. Muutamat Suomivieraat ovat tuoneet kassillisen ruisleipää tullessaan, ja sitä on nautittu täydellä sydämellä. Mutta kun ne ovat loppuneet niin turha haikailla uuden leivän perään, täältä ei sellaista saa.
Siinä muutamia pohdintoja näin julkisestikin siitä mitä maahanmuuttajan pääkopassa liikkuu ja kohtalaisen usein. Nyt kolmen vuoden jälkeen ensimmäisen kerran on mahdollisuus päästä näkemään ja kokemaan se vaakakupin toinenkin puoli oikein läheltä. Lentokoneemme laskeutuu Helsinki-Vantaan kentälle 15.12. puolen päivän aikaan. Siitä seuraavat viisi viikkoa koko Heinon poppoo liikkuu pitkin eteläsuomea erilaisia elämän mäkiä kurvaillen ja tutkistellen. Itse lennän takaisin reilun viikon muuta perhettä aikaisemmin tammikuun puolivälissä. Toivotaan, että tulee valkoinen joulu.
Ei muuta kuin näkemisiin…
