Valmentajan arvostus

Olen nyt asunut Austaliassa puoli vuotta, tuosta ajasta olen toiminut valmentajana noin viisi kuukautta. Veikon kirjoitus valmentajan arvostuksesta ja valmentajana olemisesta Suomessa kertoo lähes kaiken mitä on olla valmentajana Suomessa. Tuki ja arvostus lähes nollassa. Tänään Ylen sivuillakin asian otti esille hiihtäjä Virpi Kuitunen. Täällä toisella puolella maailmaa tilanne on aivan toinen, toki tämä kirjoitus on vain minun yksittäinen mielipiteeni.

Valmentajan arvostus lähtee yhteiskunnallisesta arvostuksesta, täällä se yhteiskunnallinen arvostus näkyy verotuksessa. OTO-valmentajia pidetään välttämättöminä urheilun kehittymisen kannalta. Täällä voit "harrastaa" valmentamista, mikä tarkoittaa verotuksessa 0% verotusta. Jos toimit täysipäiväisenä valmentajana, voit toimia omana yrittäjänä. Tämä taas merkitsee, että voit vähentää työmatkoja ja muita mahdollisia kuluja (kirjallisuus, koulutus, polttoaine ym.).

Eräs merkki valmentajan arvostuksesta on niiden huomioiminen yhtenä osana joukkuetta. Valmentaja on tärkeä ja iso osa joukkueen menestystä. Ilmoittauduttaessa kilpailuun on kaavakkeessa kohta, jossa kysytään joukkueen valmentajan nimeä, lähtöluettelossa joukkueen jäsenten nimien jälkeen on aina mainittu myös valmentaja. Pieni asia, mutta kertoo mielestäni valmentajan arvostuksesta.

Omat kokemukset valmentajan arvostuksesta kollegoiden kesken on täällä hyvin erilaista. Valmennukseen liittyvistä asioista keskustellaan avoimesti, kysytään neuvoa toisilta valmentajilta, avun pyytäminen on osa valmentajan kehityskaarta. Suomessa monet valmentajat kokevat avun pyytämisen osoittavan omaa tietämättömyyttä tai heikkoutta, ja tästä syystä ei haluta "osoittaa omaa tietämättömyyttä". Asiahan ei ole niin, ainoastaan ottamalla asioista selvää ja uskaltamalla kysyä asian jo tietävältä, kehittyy valmentajana. Soutajien keskuudessa viimeisen parin vuoden aikana mentiin iso askel eteenpäin, saatiin roimasti lisää avoimuutta. Pienen liiton/yhteisön ainut toivo on yhteen hiileen puhaltaminen.

Erääseen samaan ongelmaan olen törmännyt täällä kuin Suomessakin. Miten saada uusia valmentajia, miten saada siirrettyä urheilemisen lopettaneet urheilijat valmennuksen pariin. Oma idea uusien valmentajien hankkimiseksi ehdotin ensi vuodeksi koulun soutuohjelmaan viimeistä vuotta suotaville valmentajakoulutusta. Herätetään tulevien valmentajien mielenkiintoa, ja toisaalta luodaan urheilijoille uusia mielikuvia soudusta joka omalta osaltaan pistää ajattelemaan oikeaa suoritusta uudesta näkökulmasta ja toivottavasti parantaa veneen vauhtia... Otan avosylin, ja uskon kaikkien seurojen edustajien ottavan myös vastaan neuvoja uusien valmentajien hankintaan. Heitä kommentteja asian suhteen. Vaikka et omaisi urheilija/valmentaja taustaa, laita silti ideat liikkeelle...


UINNIN OPETUS TÄÄLLÄ (sopiva lisä tähän postaukseen)

Otso 11v, Alma 9v ja Osmo 5v aloittivat uimakoulun (learn to swim) muutama kuukausi sitten. Alkuun lapsilla oli testiuinti, jonka perusteella heidät sijoitettaisiin oman tasoisiin ryhmiin (näin ainakin luulin). Otso ja Alma sijoitettiin samaan ryhmään, ensimmäiselle tunnille mentaessä ajattelin, että kuinka monta niitä siinä ryhmässä uiskentelee. Hämmästys oli suuri, Otso ja Alma uivat kahdestaan kahden valmentajan opastaessa. Muutaman viikon jälkeen on ryhmään tullut pari uutta uimaria, mutta silti on todettava että erittäin henkilökohtaista valmennusta. Osmo uiskenteli alkuun yksin, myöhemmin ryhmään tuli toinen suomalainen poika. Valmennus on erittäin yksilöllistä, valmentajat "uivat" altaassa mukana. He ohjaavat jatkuvasti oikeisiin liikkeisiin kädestä pitäen. Esim jos kädet menevät liiaksi sivuille, niistä otetaan kiinni ja ohjataan oikeisiin liikeratoihin.



Jokaisen kerran jälkeen hämmästelen valmentajien panostusta uimarien eteen. Ensimmäinen learn to swim -jakso on huomenna ohi, ja tänään Otsolle ja Almalle ilmoitettiin, että nyt he ovat saavuttaneet riittävän teknisen tason ja heidät siirretään ensimmäiseen valmennusryhmään. Tämä varmaan tarkoittaa sitä, että nyt ryhmässä uiskentelee selvästi enemmän uimareita ja tekniikan lisäksi panostetaan fysiikan kehittämiseen. Näin ainakin luulen, tulevaisuus näyttää. Ja saa nähdä miten innostuneita lapset ovat muutaman ensimmäisen kerran jälkeen, tyyli vaihtuu varmaan totaalisesti...

Meidän pieni Osmo porskuttelee iloisin mielin opetellen erilaisten uintityylien oikeanlaista tekniikkaa, ja tod näk aloittaa uuden learn to swim -jakson. Tänään hän uiskenteli koko tunnin ajan yksin omaen näin henkilökohtaisen valmentajan... Ja opetushan oli erittäin laadukasta, perhosuintia kädestä pitäen.