Missä mennään...

Aikaa on vierähtänyt sitten viime päivityksen, joten nyt on korkea aika päivittää missä mennään. Monenlaista on tapahtunut, pääosin elämä rullaa totutun kaavan mukaan. Aamutreenit, iltapäivätreenit, lasten harrastukset, sunnuntairetket jne... Aamutreenithän alkavat aikaisin, 5:30 ollaan vesillä. Eräänä kauniina aamuna matkalla töihin piti oikein pysähtyä ja ottaa muutama kuva, ja melkein myöhästyin :)


Soudullisesti ollaan menty huima harppaus eteenpäin, fysiikka on kehittynyt roimasti. Ergo keskiarvollisesti ollaan hyvällä tasolla, viimevuoteen verrattuna jopa edellä. Viimeiset puolitoista viikkoa vietimme leireillen, ja mahtuihan siihen yhdet kisatkin. Ip kaksikolla alkuerät ja finaali, nelosella alkuerät ja finaali, viimeisenä lähtönä kymmenen kasin suora finaali. Paukut oli suurimmaksi osaksi käytetty muissa lähdöissä. Teknisesti hyvä soutu, mutta sydän puuttui. Viides sija; en voi sanoa, että pettymys, mutta odotin enemmän tahtoa...


Pistin kasin pakan sekaisin sunnuntaiksi. Kuusi poikaa vaihtoi paikkaa ja niistä neljä vielä puoltakin. Tulos aivan toisenlainen, sijoitus sama, mutta muutaman veneenmitan lähempänä. Nyt taistelimme samoilla sekuntilukemilla. Teknisesti ei ihan yhtä hyvä kuin lauantaina, mutta sydän oli todellakin mukana. Tahtoa ja halua oli ihan erilailla. Kisat loppuivat ja lähdimme viikon leirille, viime vuonna olimme ensin leirillä ja sitten kisoihin. Kisat olisivat varmasti menneet paremmin, jos olisi ollut mahdollisuus toteuttaa toisin päin. Nyt koulu loppui viikon myöhemmin, joten edellisvuotinen järjestely ei onnistunut. Viime vuonna testasimme uutta Wintech kasia, tänä vuonna saimme uuden Vespolin testattavaksi.





Ja osuihan leirille yksi oikein ukkosmyräkkä, näytti ja kuulosti hurjalta...



Rowing Australia Coaches Conference 2008
Joka toinen vuosi järjestettävä valmentajaseminaari osui meidän nurkille tänä vuonna. Aiheet ja luennoitsijat olivat sitä luokkaa ettei voinut missata kyseistä tapahtumaa. Kolmen päivän anti oli suurenmoinen, parhaimpia parituntisia olivat: kaikkien tämän vuotisten olympiamitalistien valmentajien Tecnical Overview (jokainen omana esityksenä), Rowing Australian Strenght Training Model, Integrating Training and Technique to Maximise Performance by Paul Thompson.
Jos joku haluaa kysellä tarkempia yksityiskohtia, laittakaa sähköpostia. Vastailen mielelläni, ja laitan Soutuliiton uudelle keskustelu foorumille tietoa kunhan saan salasanat ja homma lähtee käyntiin oikein kunnolla.

Developing the Mentally Tough Athlete
Toinen mielenkiintoinen luento mihin pääsin osallistumaan oli väliotsikon mukainen parituntinen. Siitä muutama poiminto. Yleisesti neljä tunnusomaista psyykkistä ominaisuutta, jotka voidaan havaita kaikilla henkisesti vahvoilla urheilijoilla on: Self-Belief, Motivation, Focus ja viimeisenä Composure/Handling Pressure. Luennoitsija esitteli tekemäänsä tutkimusta aiheesta, ja testatuiden urheilijoiden kommentteja. Urheiijoilta kysyttiin mm mitä on henkinen vahvuus? "It´s being able to block out what´s not important."
Luentosarjan lopuksi esitettiin tekniikoita kehittää henkistä vahvuutta. Muutamia poimintoja:
1. Confidence
2. Program your mind for success ahead of time with self-talk
3. Have routine behaviors: kehitä systemaattiset rutiinit, mitkä itsessään käynnistävät vaadittavan tahtotilan
4.Poise and Composure: opi miten unohtaa epäonnistumiset nopeasti, jos asiat eivät etenä halutulla tavalla
5. Being aware of thoughts: reframe "stinking thinking" into positive task oriented suggestions
6. Look at failure as a stepping stone for future achievement

Head Coach
Pari viikkoa sitten sain kutsun elämäni ensimmäiseen "oikeaan" työpaikka haastatteluun. Oikealla tarkoitan, että lähetin työpaikka hakemuksen ja sen seurauksena sain kutsun tulla haastatteluun. Olenhan työskennellyt monessakin paikassa, mutta aina se on mennyt "epävirallista" tietä. Joka on tuntenut ja tiennyt mitä osaan ja tiedän, sitten ollaan juteltu tulevan pomon kanssa. Ja yleensä aika pian sen jälkeen olen aloittanut työn.
Ja jännittähän se ensimmäinen haastattelu ihan mielettömästi, ja vielä englanniksi. Pakko myöntää, että aina ei tunnu silti että olisin täysin sinut kielen kanssa. Tulen hyvin toimeen ja juttuun, mutta silti koen että se viimeinen varmuus puuttuu. No siellähän sitten keskusteltiin kutakuinkin 40 minuuttia, ja lopputuloksena en saanut kutsua aloittaa uutta työtä uudessa paikassa.
Tosin päivää aikaisemmin kun sain ilmoituksen kyseisestä koulusta, nykyinen koulu ilmoitti haluavansa nostaa minut päävalmentajaksi. Sinällään mieleinen juttu, ja suurena plussana tohon toiseen kouluun on, että nyt minulle kuuluu ainoastaan valmennukseen ja valmentajiin liittyvät asiat. Uudessa paikassa olisin vielä mainitun lisäksi hoitanut kaikki yleiset leirijärjestelyt ja miljoonat muutkin juoksevat asiat. Ja haastetta riittää, likemmäs 200 poikaa ja 30 valmentajaa...



Ja koska ollaan Australiassa niin tarvitsee myös olla maininta säästä ja luonnosta. Täällä mennään vielä kohti sitä kuuminta aikaa, ja silti mittari huitelee jatkuvasti 35 asteessa. Kosteutta riittää, mikä merkitsee yleensä iltapäivisin sadetta ja ukkosta. Ja kun sataa, niin sataa kunnolla. Yhtenä iltana tuli vettä 20 minuutin aikan 60mm, vastaavaa en ole ennen nähnyt.


Luonto on vehreää ja kaunista. Pihallamme liikkuu monenmoista eläintä. Isoja ja pieniä liskoja, papukaijat jaksavat edelleen hämmästyttää piha puussa.