Leikkipuistot

Jossain aikaisemmassa kirjoituksessani mainitsin, että leikkipuistoja löytyy vähän joka nurkasta. Nyt pari kuukautta myöhemmin täytyy todeta edelleen, että näin on. Olkoon tämä kirjoitus ylistys näiden puistojen suunnittelijoille.


Ensi alkuun puistot olivat vain puistoja, joista löytyy monenlaisia ajanvietettä lapsille. Nyt asiaan paremmin tutustuttaani täytyy todeta, että kysymyksessä on hyvin suunnitellut lasten motoriikan kehittämispuistot. Ja kaiken lisäksi puistot on suunniteltu aivan pienistä lapsista aina reilusti yli kymmenvuotiaille.



Pitemmän aikaa liikunnan parissa aikaa viettäneenä ei voi olla huomaamatta miten nuorten ja erityisesti yläasteikäisten peruskunto on rapistunut. Perusmotoriikka on lähes olematonta, keskivartalon lihaskunto on todella huono. Suurin syy tähän on tietokoneet ja monenlaiset pelikonsolit. Toki aina löytyy monipuolisia lahjakkaita urheilijoita, jotka osaavat kaikkea ja hallitsevat oman kehonsa loistavasti. Puhun kuitenkin yleisellä tasolla tapahtuneesta romahduksesta. Ilmastossa tapahtunut muutos varmasti vaikuttaa liikunta-aktiivisuuteen. Esim talvisin ei enää eteläsuomessa ole kovin montaa päivää mahdollista hiihtää, kevät on usein hyvin kylmää ja syksyisin sataa ropistelee lähes päivittäin. Nämä on selittelyjä, mutta varmasti myös vaikuttavat...



Taisi mennä juttu vähän raiteiltaan... leikkipuistoistahan piti kirjoittaa. Tykkään täällä erityisesti siitä, että leikkipuistot ovat täynnä erilaisia kiipeilytelineitä. Moniin telineihin ei ole mahdollista edes päästä ylös ilman kiipeämistä suoraa ylöspäin kovilla tikkailla tai vinoissa naruaskelmissa. Toki ylös pääsee silppaamalla, jos sen taidon osaa.




Ainakin omat lapseni rakastavat telineitä, joissa voi käsivoimin roikkua liikkuvilla rullilla. Pelkkiä leuanvetotelineitä, mitä suomessa on jokapaikassa, ei ole lähes ollenkaan, vaan siihen on aina yhdistetty jotain liikkumista. Näin myös motoriikka kehittyy samalla. Ensimmäisenä kuvana oleva valtava kiipeilyteline on hyvä esimerkki monipuolisesta kiipeilyteliteestä. Alimmilla tasoilla voi roikkua ja siirtyä sivuttain naruilla, jos ei vielä uskalla kiivetä ylöspäin. Meidän Osmo aloitti alimmilta tasoilta heiluen, nyt hän uskaltautuu jo puoleen väliin kiipeillen myös sivusuunnassa.




Kiipeilytelineitä löytyy erikokoisia, sama idea mutta minikoossa. Pieniä vinoja tasoja, joita pitkin mennään ylöspäin käsillä auttaen. Useimmiten apuna on vino putki tai naru/ketju jota pitkin voi auttaa vetämisessä.





Kiipeilytelineiden alla on hyvin pehmustettu alue, johon mätkähdettyään harvemmin loukkaa - ainakaan pahemmin. Pienet lapset aloittavat kiipeilyuransa samaan aikaan kun nousevat pystyyn. Kun he oppivat pienestä pitäen kiipeilemään, niin harvoin niitä näkyy putoilevan. Ja kun ollaan jo hyvin pienestä asti pudottu niin useimmiten noustaan pystyyn ja aloitetaan alusta...


Eri puistoissa löytyy kyllä monesti hyvin samantapaisia telineitä, mutta nyt on jo huomannut miten lasten taitojen kehittyessä haetaan uutta haastetta. Jossain ylempänä on kuva, jossa Osmo kiipeää rautakehikkoista putkea ylöspäin sen sisällä, tuntui turvallisemmalta. Nyt aikaa myöhemmin, hän hakee haastetta kiipeämällä samanlaista putkea sen ulkopuolella.


Muutama viikko sitten löydettiin eräästä puistosta täysin uudenlainen tasapainoiluteline. Pyörivä rulla (pyörii herkästi), jonka päälle ensi alkuun yritettiin kiivetä. Kun sinne päästiin ja jopa hetki pysyttiin, aloitettiin kävely yritykset ja siinä vaiheessa ollaan edelleen. Rullan vieressä on käsille tuki telineet, mutta jos siitä pitää kiinni kuten Osmo kuvassa on tasapainopiste rullan ulkopuolella. Toisinpäin ei ole ollenkaan niin haasteellista, onko näin tehty vahingossa vain onko joku asiaa oikeasti miettinyt??? Puistoissa nyt melkein neljä kuukautta kiertäneenä uskoisin, että joku suunnittelija on asiaa miettinyt monesta näkökulmasta, erityisesti lasten motoriikan kehittymisen edesauttamiseksi.


By the way... Lapset kellottivat Rubiikin kuution tekemisessä 2:25.