YLPEÄT VANHEMMAT

Se miten nopeasti lapset omaksuvat vieraan kielen on ihan käsittämätöntä. Lapset ovat nyt käyneet neljä viikkoa koulua ja heidän englannin kielensä alkaa sujua. Otsolla oli Suomesta parin vuoden opit koulusta, Almalla ei ollut minkäänlaista kokemusta englannista. Otso näytti pari päivää sitten aineen minkä hän oli kirjoittanut, oli mieletöntä tajuta että poikahan osaa englantia. Alma tuli tänään koulusta kotiin ja näytti koulusta saamansa kunniakirjan. Oli jaettu koko alakoulun edessä juhlasalissa. Lapsi onnesta iloinen ja vanhemmat ylpeitä kotona.


Eilen ja tänään on satanut ja vielä pari seuraavaakin päivää pitäisi ennustusten mukaan sataa oikein roppakaupalla. Se miksi tästä kirjoitan johtuu siitä, että sateista on tullut harvinaisia. Olemme olleet täällä kohta pari kuukautta ja sinä aikana on satanut ainoastaan parina päivänä ja ainoastaan ripauksen verran. On oikeasti ihmeellistä mennä ulos ja todeta että täällä tosiaan sataa vettä.

Edelliseen blogitukseen laitoin kuvan rannalta missä oli nousuvesi, nyt samasta paikasta toisesta suunnasta kuva missä vesi on jo selvästi laskenut. Veden lasku tapahtuu hämmästyttävän nopeasti, kiire tulee päästä alta pois jos on veneellä lähellä rantaa...


Meillä on kotona aloitettu uusi harrastus, tavoitteena kärrynpyörä ja käsillä seisonta. Lattia vain tömisee iltaisin kun lapset vuorotellen yrittävät temppujansa. Kärrynpyörät alkaa pikkuhiljaa sujua, Alma edellä ja Osmo perässä. Isä, Isä miten meni??? Hauskaa ja välillä jopa jännittävää seurata, pelottaa mikä paikka hajoaa, luut vai huonekalut...


Mikail arvasi ääniarvauksen oikein, kysymyksessä sammakon kutsuhuuto. "Nyt olis aika aloittaa säpinät". Nauhoitin äänen eräänä iltana, sammakkoa ei näkynyt, ääni vain kuului ja kuuluikin kovaa. Eräänä aamuna oli yksi tällainen kaveri loikkinut meidän uima-altaaseen, ja heti kameran kanssa paikalla.