4821km

Aika rientää kuin siivillä. Välillä sitä herää, että taas on kuukausi tai kaksi vierähtänyt...

Huhtikuun puolivälissä lastasin trailerin täyteen veneitä, ja suuntasin kohti Melbournea. Keräsin tulvan tuhoamia veneitä yhteen traileriin ja vein niitä tehtaalle korjattavaksi. Matkan ajankohta oli tarkkaan valittu, tein viiden päivän pysähdyksen Sydneissä. Muutaman valmentamani pojan vauhti ja kunto oli ollut sitä luokkaa, että he lähtivät kokeilemaan vauhtiaan maajoukkueen karsintoihin. Joten siinä samassa pääsin minäkin kokemaan ensimmäisen kerran Australian junnu maajoukkueen ”selection trial”, kaksi poikaa yksiköllä ja kaksi ip kaksikkoa. Karsinnat olivat kaksi osaiset, ensimmäiseen puoliskoon osallistutaan joko yksiköllä tai ip kaksikolla ja toiseen osaan, ”seat racing”, valitaan ainoastaan parhaimmat. Karsinnat alkoi 1900 metrin time trial:lla, josta aikojen perusteella karsittiin A, B, C jne finaaleihin. Kahdeksan veneen finaaleiden ja NTID-testin (national talent identification test) perusteella valittiin soutajat ”seat racing” karkeloihin. Ainoastaan yksi pojistani selvitti tiensä jatkoon ensimmäisestä osasta. Kahden päivän yli jatkuvien ”seat racing” vetojen jälkeen valittiin tämän vuoden soutajat maailmanmestaruuskilpailuihin. Minun urheilijoiden vauhti ei riittänyt valintaan tänä vuonna, tosin paras poika jäi Australiaan jääväksi varamieheksi.



Mielenkiintoinen kokemus... Samaan aikaan myös U23 ja Senior A maajoukkue teki omia valintojaan samalla radalla. Tulihan sitäkin siinä ohessa seurattua ja ilmeteltyä.

Matka jatkui kohti Melbournea. Nina oli pakannut kakki neljä lapsukaista lentokoneeseen ja lähettänyt heidät jo etukäteen Melbourneen. Aili oli ystävällisesti noutanut lapset lentokentältä ja pitänyt huolta kunnes saavuin perille. Tosin ei se huolenpito siihen loppunut, ei ollenkaan. Siitä iso kiitos Ailille, nautimme viikon huolenpidosta täysin sydämin.



Monenlaista mahtui siihenkin viikkoon. Menimme edestakaisin paikasta toiseen. Kävimme Science centerissä, Melbourne Zoo, pika visiitti Gelongissa (Sykesin tehdas) ja monta muuta paikkaa. Hauskaa oli ja minä erityisesti nautin jokaisesta minuutista lasteni kanssa. Kotona normaalissa arjessa ne hetket ovat välillä liiankin harvassa.



Sain muutaman uuden veneen kyytiini ja matka jatkui takaisin. Ostin kahden näytön DVD soittimen autoon, jotta lasten matka joutuisi nopeammin ja niinhän se joutui... Vähän ennen puolimatkaa, ensimmäisen päivän loppupuoliskolla katsoin taustapeiliin ja ihmettilin mustaa savua trailerin takana. Pikainen stoppi tienposkeen ja katsomaan... Aikani katseltuani ja tutkiskeltuani en löytänyt mitään ongelmia, joten matka jatkui. Vauhdin noustessa sinne sadan kieppeille huomasin saman mustan savun trailerin taka-akselin paikkeilla uudestaan. Uusi pysähdys, ja en edellenkään huomannut mitään vikaa missään. Jatkoin matkaa hiukan rauhallisemmin seuraavaan kylään, johon onneksi oli matkaa ainoastaan kymmenkunta kilometriä. Kylästä löytyi paikallinen ”kylähullu”, joka työskentelee24/7. Trailerin etunmaisen akselin hitsaus oli irronnut kuskin puolelta. Vauhdin noustessa riittävästi etu-akselin rengas alkoi hiertää taka-akselin rengasta aiheuttaen sen mustan savun. Pikaiset hitsaukset ja matka jatkui...



Seuraavana aamuna lähdimme liikkeelle paljon ennen auringon nousua niinkuin monenlaiset eläimetkin. Valitettavasti autoni ja trailerini koitui yhden kengurun ja yhden valkoisen jäniksen kohtaloksi. Pysähtyessämme aamupalalle jo auringon paistaessa oli traileriin jäänyt valitettavat jäljet eläinonnettomuudestamme. Valitettavaa pientä eläinonnettumuutta huolimatta loppumatka sujui joutuisasti ja saavuimme kotiin parin viikon reissun jälkeen väsyneinä mutta rentoutuneina. 4821km oli kertynyt trippimittariin kääntyessäni kotipihalle.



Australian tiet ovat pitkiä ja suoria, välillä hyvinkin unettavia. Jokaisessa osavaltiossa on omat huvittavat tienvarsikyltit muistuttamassa kulkijoita siitä, että on pysähdyttävä riittävän usein tai muistuttamassa nopeusrajoituksista tai ylinopeuden vaaroista. Pyysin Almaa ottamaan muutaman kuvan ihan vain muistoksi noista kylteistä tai voi sanoa jopa kylttisarjoista.

PH-ihme

Aloitan jokaisen aamuni isolla lasillisella viherjuomaa, jonka yhteydessä nautin Omega 3-6-9 kapselin. Mitä on tapahtunut?

Veikolla oli Australiaan tullessaan matkaluettavana kirja nimeltään "PH-ihme". Hiljattain julkaistu suomennos, jonka hänen kaverinsa oli tarjonnut matkaluettavaksi. Täällä hän tarjosi kirjaa Ninalle luettavaksi, ja hiukan uteliaisuudesta aloin myös lukea kyseistä kirjaa. Ahmin kirjan tietoja sivu sivulta ja esittelin tyhmiä kysymyksiä Veikolle liittyen kirjan uskomattomiin tarinoihin, kinnostukseni oli herännyt...

Suomen matkan aikana etsiskelin lisää tietoa liittyen ph-tasapainoon. Löysin uuden kirjan nimeltään "Ph-tasapaino avuksi painonhallintaan". Noita kahta kirjaa ja löytämiäni tietoja internetistä yhdistelemällä aloin kehitellä omaa uutta alkalista ruokavaliotani. Se ei ole täysin alkalinen, mutta sanoisin että yli 70%:sti.

Aloitan siitä mistä olen luopunut. Sokerista olen pyrkinyt luopumaan kokonaan, kahta tai kolmea jälkiruokaa lukuunottamatta voin sanoa, että olen onnistunut karsimaan sokerin lähes kokonaan (ei hilloja, ei karkkeja, ei sokeripitoisia juomia). Jokapäiväiset lukuisat kahvini olen onnistunut karsimaan ainaostaan yhteen kupposeen päivässä, on ollut jopa päiviä etten ole juonut ensimmäistäkään. Leipätuotteet olen onnistunut karsimaan niinikään lähes kokonaan. Maitoa nautin pienen tilkkasen kahvin seassa, ja satunnaisesti aamuisin puuron tai weetbixien kanssa.

No mitä sitten nykyisin syön? Paljon vihreää... ja juon paljon puhdasta energisoitua vettä. Lounas on useimpina päivinä iso salaatti, paljon pinaattia, kaalia, vihreää salaattia, ituja, sipulia, tuoretta kurkkua, tomaattia, ja avokadoa. Joskus laitan mozarella palleroita salaatin sekaan antamaan hiukan lisämakua. Perhe päivällinen on oikeastaan ainut poikkeus alkalisessa ruokavaliossani. Riippuen päivästä ja kokista mitä on tarjolla, ihan normaalia pasta/jauhelihaa tai toisinaan iskän kasvispihvejä mikä taas tukee kokin ruokaremonttia...



Miten olo on muuttunut? Olen nyt 15kg kevyempi, joten painonpudotus itsessään on jo iso muutos. Kevyemmän olon myötä aloin treenaamaan about neljä viikkoa sitten, joka toinen päivä 30-75 minuuttiin. Viime viikolla kasvispihvejä tehdessäni leikkasin palan sormesta ja jouduin luopumaan muutamasta treenistä, mutta tänään olin taas takaisin ergon äärellä, 40min. Olo on paljon energisempi, treenien ja kevyemmän ruokavalion ansiosta asioihin on paljon helpompi tarttua. Kaikenlainen turhanpäiväinen pyöriminen on jäänyt huomattavasti vähemmälle, tartun asioihin ja teen samat vanhat työt nyt huomattavasti nopeammin. Ja ehkä isoimpana bonuksena verenpaineeni on laskenut yli kymmenen yksikköä alaspäin.

Tavoitteeseeni on vielä matkaa noin 9kg. Olen ollut todella tiukka ruokavalioni suhteen, mutta olen luvannut itselleni pienen myönnytyksen ruokavalion suhteen kunhan olen saavuttanut tavoitteeni. Tosin vain hetkeksi, jonka jälkeen jatkan hyväksi kokemallani tiellä...

2nd place

Viimeinen harjoitus perjantai aamuna meni loistavasti, pojat olivat todella keskittyneitä, hiukan hermostuneita mutta positiivisella tavalla. Kaksi minuuttia startista, tahdilla 44, vauhtia 1:19, hiukan vastaista. Homma toimi kuten pitikin, pari 10 vedon startti ja viimeinen harjoitus oli tehty. Iltasella crew dinner ja viimeiset jutustelut. Oma olo dinnerin jälkeen ei ollut yhtä luottavainen kuin vuosi sitten... Lauantai aamuna perinteiset kaksi kierrosta radalla, ensimmäisellä kierroksella hiukan tekniikka drillejä ja jälkimmäisellä kierroksella startti + 40 vetoa.



Kisalämmittely meni nappiin, starttiviivalla yhdeksän hyvin keskittynyttä, valmista poikaa. Attention, ROW... Puolikas, hiukan pitempi, seuraava hiukan pitempi, kuudes oli täysmittainen. Reilu kymmenen vetoa takana ja puoli veneenmittaa keulilla, homma eteni suunnitelmien mukaan. Sillalle power ten ja edelleen homma eteni meidän johdolla. Kolmas viisisatanen kaatui (again) meidän tappioksi, puolimatkasta kakkosena ollut pisti isomman vaihteen päälle ja alkoi vyöryä rinnalle ja ohi. Pojat katselivat ja luottivat loppukiriinsä, mutta toisin kävi. Neljäsataa metriä maaliin ja olimme puoli veneenmittaa kakkosena. Loppukiri alkoi, tulimme tahdilla 39 hyvin voimakkain vedoin hyvällä rytmillä maaliin. Saavutimme johtajaa veto vedolta, muttemme riittävästi. Alle sekunti perässä, muutama metri erotti ykköspaikasta. Vastatuuleen ajalla 6:12 ei ole huono veto nuorilta pojilta. Parhaimmillaan menimme hyvässä kelissä 5:50, mikä olisi riittänyt palkintopallille Australian mestaruuskilpailuissa viikko myöhemmin.



Perämiehen kommentti kisan jälkeen: "Voittajat vain halusivat sitä enemmän tänään" kertoo minusta kaiken. Fyysisesti olimme todella valmiita, teknisesti olimme huippuja mutta se viimeinen tahto ei ollut siellä kauden tärkeimpänä päivänä.



Saavutimme myös toisen sijan koulujen välisessä skapassa, missä pisteitä lasketaan 12 veneen sijoituksista. Kuusi kasia, ja kuusi pariaironelosta. Neloset onnistuivat kohtalaisen hyvin, minkä ansiosta nousimme kakkoseksi. Kasit ovat yleensä olleet paljon vahvempia, niinkuin tänäkin vuonna.

Two weeks to go

Aikaa on kulunut sitten viime kirjoituksen, joten eiköhän se ole aika taas kirjoitella.

Poikien soutukausi lähenee loppuaan, kaksi viikkoa jäljellä. Viikon päästä kisaillaan viimeistä kertaa ennen pääkoitosta, Head of the River on sitten 12.3.2011. Kausi on ollut monimuotoinen. Kahta koulua lukuunottamatta tulvat veivät laiturit koulujen vajoilta, ja yhden koulun vaja tuhoitui käyttökelvottomaksi. Pari koulua menetti tulvan myötä yli puolet veneistä, tulva nousi todella nopeasti ja muutaman koulun kohdalla onnistuttiin pelastamaan ainaostaan muutamat parhaat veneet. Me olimme onnekkaita, kaikki veneet saatiin pois vajasta ajoissa, pieniä kolhuja vajan sisällä mutta voi sanoa ettei tulva aiheuttanut vahinkoa meidän kohdalla ollenkaan.



Tulvan jälkeen joki oli pois käytöstä kaikelta liikenteeltä kolme viikkoa. Kolmen viikon jälkeen joesta oli onnistuttu kerämään talteen kaikki siellä ajelehtiva roina, joki oli jälleen puhdas romusta ja sinne oli turvallista mennä roinan osalta. Palasimme joelle yhden harjoituksen ajaksi, keskiviikko aamuna. Keskiviikko iltapäivänä terveysviranomaiset ilmoittivat että joen veden laatu on erittäin huono. Veden laadun sanottiin olevan niin huono, että kaikki veden kanssa kosketuksiin joutuvat ovat riskiryhmässä saada tartuntoja. Tämä merkitsi soutajien osalta uutta käyttökieltoa. Viikon päivät valmistelimme hygienia protokollaa minkä kaikki soutajien on käytävä läpi ennen harjoitusta, harjoituksen aikana ja harjoituksen jälkeen. Kaikki tämä hyväksytettiin terveysviranomaisilla, annettiin vanhemmille tiedoksi ja heidän allekirjoitettavaksi.

Loppujen lopuksi pääsimme takaisin jokeen harjoittelemaan. Joelle palasi iso ryhmä erittäin kovakuntoisia, hyvin motivoituneita poikia. Neljän viikon ergo treenit olivat nostaneet poikien kuntoa huomattavasti ja motivaatio päästä takaisin veteen oli valtava. Neljä viikkoa maantaista perjantaihin mentiin kuudella ergo treenillä, ja kolmella puntilla. Viikonloppuisin pakkasimme veneet ja lähdimme soutamaan pois Brisbanesta, muutamaan eri paikkaan. Viisi treeniä vesillä, ja takaisin ergon ääreen.

Viikko sitten oli kauden viimeinen 2k ergolla.
str 95kg 6:18
7 70kg 6:31
6 88kg 6:24
5 90kg 6:29
4 88kg 6:34
3 84kg 6:35
2 70kg 6:40
bow 84kg 6:29
Kuten listasta näkyy niin kuntopohjaa kyllä löytyy. Teknisesti pojat soutavat kohtuullisen hyvin, mutta rentous ei aina säily koko matkaa mikä taas heijastuu suoraan paineeseen lavassa. Summa summarum, silloin kun toimii on erittäin hyvä, mutta kun ei toimi niin on katastrofin ainekset. Toisaalta yritän aina pitää mielessäni, että kyse on 16-17 vuoitaista pojista!!!

Ensimmäiset kisat olivat ennen kuin olimme takaisin vesillä. Hiukan epävarmana lähdimme kisailemaan, mutta kova kuntopohja ja ennen joulua opitut taidot olivat edelleen siellä. Voitimme ensimmäisen kisan isolla marginaalilla, hyvin alhaisilla tahdeilla. Olin hyvin luottavainen kauden suhteen. Seuraava viikonloppu tiputti takaisin maanpinnalle, poikien halu ja taistelutahto oli jäänyt sinne ensimmäiseen kisaan... Kaksi viikkoa kovaa työtä saada homma toimimaan ja eilen oli taas uusi koitos.

Viimeisen viikon aikana muutin istumajärjestystä veneessä, olin muuttanut veneen trimmejä hyvinkin paljon ja meillä oli täysin uudenlainen startti. Pitkästä aikaa poikien hypätessä veneeseen minulla oli hyvin jännittynyt ole, ja yleensä se on lupaillut hyvää. Startti oli hyvin nopea, viiden vedon jälkeen olimme yli 1/4 veneenmittaa keulilla. Tahdilla 43 ensimmäiset 20 vetoa startin jälkeen, jonka jälkeen rauhotimme noin 38-39. Saavuttaessa sillalle, noin 600m startista olimme yli veneenmitan keulilla kakkoseen - 2,5 veneenmittaa kolmoseen. Olemme luoneet taktiikan siten, että sillan alta mennään 10 vetoa täydellä paineella. Ero senkuin kasvoi... Kolmas 500m oli kaatua meidän turmioksi, kakkonen alkoi saavuttaa veto vedolta. Pojat eivät reagoineet ollenkaan kakkosen nostoon kunnes oli jotain 400m jäljellä. Sitten mentiin rinta rinnan viimeiset metrit, ylitimme maalilinjan ykkösenä 0,28sek kakkoseen. Eroa kakkosen ja kolmosen välille oli kertynyt yli 9sek.



Seuraavaan lähtöön oli aikaa noin 1,5 tuntia, se ei ole pitkä aika palautumiseen, mutta onneksi se on sama kaikille. Ennen lähtöä juttelimme ensimmäisen startin kolmannen 500m lopahduksesta ja tavoite toiseen starttiin oli nimenomaan parantaa kolmatta viisisatasta. Juttelun myötä lähdimme vesille liian myöhään, joten lämmittelysoutu jäi todella vajaaksi. Uusi startti ja ensimmäinen lähtö toistui, muutaman vedon jälkeen reilusti keulilla, tosin 20 vedon jälkeen paine katosi kokonaan lavasta. Sillalle saavuttaessa oli seitseman venettä täysin rinta rinnan, meidän sijoitus 3-4. Power ten läpi sillan herätti pojat uuteen taistoon. Keskimmäinen tonni saavutimme kärkeä veto vedolta, tosin käsikirjoitus oli täysin ensimmäisestä startista poikkeava. Kuusi kärkivenettä eteni koko 2k rinta rinnan. Seuraava kuva on 800m maaliin, ja kuva on suorassa linjassa radan poikki.



Ylitimme maalilinjan ykkösenä, eroa kakkoseen 0,4. Kuusi ensimmäistä venettä oli 1,8sek sisällä. En ole koskaan nähnyt vastaavaa kasi starttia, ja ei ollut selostajakaan. Vielä palkintojakotilaisuudessa hän hehkutti miten mieletön kisa oli ollut. Olin todella tyytyväinen päivän antiin, kaksi voittoa täysin eri tavalla. Ensimmäisen kisan johdimme ensimmäisestä vedosta maaliin. Toisen kisan voitimme tulemalla takaa, taistelemalla jokaisesta sentistä. Tästä on hyvä jatkaa seuraavat kaksi viikkoa...



Lähinnä kameraa on tahti ja pojat järjestyksessä taaksepäin. Huomaa Veikko, että Big man on takaisin tahdissa, ja homma toimii...

Joulutervehdys

Suomi - Australia

Reilu kolme vuotta takana, montako edessä??? Siinä kysymys mitä olemme Ninan kanssa pohtineet kerran jos toisenkin, ja mihin ei ole aikomustakaan vastata tässä kirjoituksessa, ja toisaalta ei minulla olisi siihen edes vastausta. Hyviä ja huonoja puolia löytyy molemmista maista, mutta mikä on hyvää ja mikä on huonoa.

Kahdenkäden sormissa on ne kerrat kun olen pistänyt pitkät housut jalkaani näiden kolmen vuoden aikana, muutama arvokas juhla, ja parit työhaastattelut. Täytyy myöntää, että viihdyin shortseissa oikein hyvin, ajatus koleista ja kosteista marras-, joulukuun aamuista Suomessa ei houkuttele. Talvi on upeaa ja hienoa aikaa, mutta nykysuomessa (viime talvea lukuun ottamatta) kunnon lumiset ja muutaman asteen pakkaset ovat harvassa. Suomen kesä on kauneinta mitä maailmasta löytyy, sopivasti lämmintä, valoisaa ympäri vuorokauden, kaikki vihreää ja kukoistaa. Se on jotain mitä todella kaipaan. Miten se on täällä? 10 kuukautta vuodessa on loistavat kelit, ja kaksi kuukautta on liian kuumaa ja kosteaa. Onneksi takapihalla on uima-allas missä voi käydä vilvoittelemassa tarpeen tullen. Iso miinus tulee vuodenaikojen vaihtelusta, sellaista täällä ei varsinaisesti löydy. Ei ainakaan samanlaista mitä se on Suomessa, vuodenaikojen värikirjo on upeaa katseltavaa.

Ei ole päivää etten miettisi vanhoja kavereita. Haikailen niitä kesäviikonloppuja mökillä muutaman kaljakorin ja hyvien ystävien kanssa. Rentoa oleskelua aamusta iltaan saunoen ja fiilistellen. Ne lukuisat kaljailut Jokisipilän kellarissa aamuyön tunteina saunoen ja maailmaa parantaen. Niitä kavereita joiden kanssa ei aina edes tarvitse kertoa miltä tuntuu kun ne jo ymmärtää mikä on vikana ja missä mennään. Olen maailman huonoin kirjoittaja, mutta ei päivää etten miettisi mitä teille kuuluu. Totta kai täällä on tullut uusia kavereita ja muodostunut hyviä ystävyyssuhteita, mutta ei se tule koskaan olemaan samanlaista. Vuosien aikana tehdyt niin hyvät kuin pahat, on lujittaneet jotkut suhteet niin syvälle, ettei samanlaista uutta synny kolmessa vuodessa, ei edes kymmenessä.

Englannin kielen kanssa on oppinut elämään, ja se sujuukin kohtalaisen mukavasti. Mutta ei päivää etten miettisi miten jonkun asian olisi voinut sanoa paremmin, rikkaasta kielestä ei meikäläisen kannata nyt edes haaveilla. Soutukielellä pystyn puhumaan ja kirjoittamaan sujuvasti melkein loputtomiin, mutta kun mennään arkipäiväisiin asioihin, kieli muuttuu hyvin kömpelöksi ja yksinkertaiseksi. Täytyy myöntää, että meikäläinen ei ole syntynyt kieliopillisten tähtien alla, taitaa toi matematiikka olla edelleen meikäläisen vahvuus.

Kun herätyskellosi soi noin 4:30 tai joskus jopa aikaisemmin, ja koskaan ei ole tullut sellaista oloa että ei nyt, on todella iso juttu. Totta kai on aamuja jolloin väsyttää todella paljon, mutta silti hyvin mielin nousen ylös ja lähden töihin. Työ joka ei tunnu aina edes työltä, on vaakakupissa todella painava asia. Tykkäsin todella työstäni opettajana, kuusi vuotta Sauvossa olivat todella kivaa aikaa. Mutta silti on myönnettävä, että nyt olen unelma työssäni. Kaksi asiaa menee miinuksen puolelle, toinen on työajat ja toinen ei varsinaisesti liity työhön muuten kuin tilojen puolesta. Olen aina nauttinut käsillä tekemisestä, ja Sauvossa pystyin sulkeutumaan puuntyöstökoneiden keskellä ja sain tehdä käsilläni milloin mitäkin.

Ruisleipä on aivan pakko mahduttaa tähän kirjoitukseen. Se on asia mitä varmasti suurin osa ihmisistä ei osaa kaivata ennen kuin on ollut ilman ruisleipää riittävän kauan. Muutamat Suomivieraat ovat tuoneet kassillisen ruisleipää tullessaan, ja sitä on nautittu täydellä sydämellä. Mutta kun ne ovat loppuneet niin turha haikailla uuden leivän perään, täältä ei sellaista saa.

Siinä muutamia pohdintoja näin julkisestikin siitä mitä maahanmuuttajan pääkopassa liikkuu ja kohtalaisen usein. Nyt kolmen vuoden jälkeen ensimmäisen kerran on mahdollisuus päästä näkemään ja kokemaan se vaakakupin toinenkin puoli oikein läheltä. Lentokoneemme laskeutuu Helsinki-Vantaan kentälle 15.12. puolen päivän aikaan. Siitä seuraavat viisi viikkoa koko Heinon poppoo liikkuu pitkin eteläsuomea erilaisia elämän mäkiä kurvaillen ja tutkistellen. Itse lennän takaisin reilun viikon muuta perhettä aikaisemmin tammikuun puolivälissä. Toivotaan, että tulee valkoinen joulu.

Ei muuta kuin näkemisiin…

Urheiluhalli

Vuosi sitten kirjoittelin rakennustyömaasta, jonka läpi jouduin kulkemaan päivittäin. Nyt kun uusi poikakausi on aluillaan on tilanne muuttunut, uusi urheiluhalli toimistoineen on valmistunut ja on täydessä käytössä. Urheilutilat ovat olleet käytössä nyt parin kuukauden ajan, mutta minä pääsen vetämään ensimmäiset voima/ergo treenit ensi maanantaina milloin uusi poika kausi potkaistaan liikkeelle.

Kuvan oikeassa reunassa näkyvä matala lisäsiipi on toimistotila, missä kaikilla urheilivastaavilla on oma toimistotila.




Käytäviltä löytyy tauluja missä on kaikkien urheilulajien vuosittaiset kapteenit läpi koulun historian. Urheilussa hyvin menestyneet koulun vanhat oppilaat löytyvät niin ikään käytävien seiniltä. Alakerrasta punttisalin vierestä löytyy näyttäviä palkintokaappeja mihin on koottu huomattava määrä pokaaleita ja muita palkintoja.


Punttisali on vaikuttava, tila on moninkertainen verrattuna aikaisempaan. Tila on jaettu osiin helpottamaan valvontaa ja valmennusta. Etuosassa on pelkkä matto, missä tapahtuu keskivartaloharjoittelu ja venyttelyt. Etuosa on tarkoitettu myös uusille oppilaille, ensimmäisen vuoden voimaharjoittelijat kehittävät oman kehon avulla liikeratoja ja perusvoimatasoja. Kun taidot kehittyvät heidät ohjataan salissa eteenpäin itse punttien luokse. VOimaharjoittelu ohjelma on 15 tasoinen kehityskaari. Muistaakseni tasolla 6 aloitetaan tekemään rinnallevetoa, tasolla 8 tempausta. Ennen tasolta toiselle siirtymistä joutuu antamaan näytteen taidoistaan. Seuraava taso tuo mukanaan uusia liikkeitä, joten jos taidot eivät ole riittäviä seuraavalle tasolle jatketaan vanhalla kunnes voidaan varmasti todeta, ettei ole loukkaantumisriskiä vaativimmilla liikkeillä.



Lasiseinällä on erotettuna iso tila mistä löytyy 16 ergoa ja 16 pyörää. Uusi tila mahdollistaa nyt sujuvasti noin kolmenkymmenen pojan yhtä aikaisen harjoittamisen. Ergo treenit saavat uudenlaista potkua kun nyt ergovedon loputtua voi hypätä pyörän selkään ja tehdä kevyttä palautumista pyöräillen kunnes uusi veto alkaa :)




Viimeiseksi kuva uudenlaisesta (minä en ole ennen nähnyt) soutulaitteesta. Soutulaitteessa kädensijat liikkuvat erikseen, ja ne mahdollistavat pienen sivuttisen liikkeen, mikä omalta osalta pakottaa kontrolloimaan liikettä enemmän. Ja toisaalta sivuttainen liike mahdollistaa liikkeen viemisen hiukan pidemmälle, melkein ohi kehon. Varsinaista käyttökokemusta poikien kanssa ei vielä ole, mutta omat kokeilut olivat erittäin positiivisia. Nähtäväksi jää auttaako laite myös soutamaan lujempaa...