maanantai 31. elokuuta 2009

Head of The River

Viiden kuukauden uurastus on nyt takana, tyttöjen päätöskilpailu on kilpailtu. Kausi meni kuten edellinenkin minun osalta. Vastasin kaikkien tyttöjen iltapäivätreeneistä ergon ja puntin osalta, olin vastuussa suurimmen osan joukkueiden ohjelmista. Ja tänä vuonna minun vastuulla olivat myös ykkös- ja kakkoskasin valmennus. Kakkoskasi oli puskenut ykköskasiin vauhtia koko ajan, kaikki vedot tehtiin yhdessä tasoituksilla. Viimeinen muutos joukkueihin tehtiin vasta kaksi viikkoa ennen päätöskilpailua. Muutos oli helppo toteuttaa koska olimme harjoitelleet pääasiassa koko ajan yhdessa.

Odotukset lauantaille olivat hyvin korkealla. Kakkoskasi oli hallinnut aikaisempia kilpailuja, viikko sitten kisassa he antoivat kunnon myrskyvaroituksen kaikille. Eroa kakkoseen melkein 20 sekuntia, ja kohtalaisen hyvällä soudulla. Ykköskasin osalta kaikki ei näyttänyt aivan yhtä hyvältä, paitsi minulle? Viikko sitten käydyn kisan alkuerässä tytöt voittivat oman eränsä 16 sekunnin erolla. Ainoastaan minä tiesin, että meillä oli yksi tyttö kipeän rajamailla, ja puhuimme keskenämme että pistetään kaikki peliin alkuerässä. Ja niinhän siinä kävi, että en antanut tytön enää soutaa finaalissa, ja tytöt soutivat seitsemällä. 800 metriä jäljellä finaalissa, tytöt olivat puoliveneen mittaa perässä ehdotonta ennakkosuosikkia, mutta rahkeet seitsemällä loppuivat siihen. Tuloksena viides sija, mutta minusta vahvalla esityksellä. Olimme lopullisessa rankingissa viides, ja saimme radan yksi Head of The Riveriin.

Kuva viikon takaa

Kakkoskasin finaali oli päivän toiseksi viimeinen lähtö. Radan varrella on mahdollista pyöräillä viimeiset 1,2km, joten odottelin siellä tyttöjen lähtöä. Erittäin kova vastatuuli, mutta ajattelin sen olevan meille vain eduksi. Sekä ykkös- että kakkoskasi olivat fyysisesti erittäin voimakkaita. Kiikareilla katsoen seurasin ensimmäistä 500 metriä. Näytti että johtaisimme noin puolen veneen mitalla, mutta sitten nelospaikan tytön airo jäi pahasti jumiin isoihin aaltoihin ja veneen vauhti pysähtyi melkein kokonaan. Tytöt saivat homman kasaan nopeasti mutta sijoitus tippui neljänneksi. Alkoi valtava takaa-ajo. Puolessa välissä minun jo ajaessa vierellä näin miten tytöt yrittivät raivoisasti saavuttaa johtavaa venettä. Olivat toisena siinä vaiheessa. Mutta sivusta katsottaessa homma ei toiminut kuten aikaisemmin, rentous oli kateessa ja huomattavaa panikoimista oli havaittavissa. Tilanne oli tytöille täysin uusi, he olivat olleet aina se johtava venekunta ja isolla marginaalilla. Mutta tytöt yrittivät työntää veneeseen lisää vauhtia ja näytti että he saavuttaisivat johtavaa venekuntaa, eroa noin puoli veneen mittaa. Matkaa maaliin noin 400 metriä ja tyttöjen voimat hupenivat täysin, heidän veneen vauhti melkein pysäyhtyi ja johtavalla veneelle kävi päinvastoin. He huomasivat minun tyttöjen lopahduksen ja käyttivät sen hyväksi. Eroa syntyi välittömästi veneen mitta lisää, ja näin tultiin myös yli maalilinjan. Kakkoskasin toinen sija noin reilu veneenmitta perässä. Toinen sija ei sinällään ollut pettymys, mutta tytöt eivät pystyneet tekemään kauden parastaan, siihen olin pettynyt. Suoritus ei ollut edes keskinkertainen, he olivat olleet niin paljon edellä aikaisemmin että paineet olivat vain liikaa.


kuva viikon takaa

Pyörän nokka ympäri ja pikaisesti takaisin 1,2 km paikkeille, ykköskasi oli vielä tulematta. Minä olin hyvin luottavainen, (kuten olin myös yksi lähtö aikaisemminkin), tiesin mllaista vauhtia tytöt pystyvät tekemään onnistuessaan hyvin. Alkumatkaa seurasin taas kiikareilla, ja kaikki näytti kuten edellisessäkin lähdössä. Johdimme reilusti 500m jälkeen. Tyttöjen tullessa näköetäisyydelle oli eroa muihin tullut lisää, ja soutu näytti hyvin kontrolloidulta. Tahti 32, mikä oli paljon normaali alhaisempi, mutta erittäin voimakas vastatuuli verotti osansa. Kaikki tytöt olivat hyvin keskittyneitä omaan suoritukseensa, ei minkäänlaista vilkuilua sivulle. Veto kerrallaan tytöt kasvattivat etumatkaansa, matkaa maaliin noin 500m , ja eroa seuraavaan vähintään kaksi veneenmittaa. Oli loppukirin paikka, sellaista ei varsinaisesti olisi tarvittu, mutta voimia oli vielä niin paljon jäljellä ja kaikki kulki suunnitellusti. Raceplanin mukaisesti mentiin maaliin asti, ja ero senkuin kasvoi. Tytöt maalilinjalla ensimmäisenä, eroa kakkoseen 16sek. Nyt oli aika juhlia. Eroa seuraavaan oli niin paljon, ettei selostaja löytänyt vastaavaa hänen muististaan Head of The River päivänä.


Pari päivää lepoa ja pojat aloittavat oman kautensa.

torstai 6. elokuuta 2009

Kuukauden varrelta

Sitten viime kerran on kulunut rutkasti aikaa ja tapahtunut paljon...

Lähden liikkeelle lasten koulusta. Kakkos termi päättyi kesäkuun lopulla. Täällä saadaan todistus myös kahdesti vuodessa kuten suomessakin. Itse todistus on hyvin erilainen. Sanallisesti kerrotaan lapsen saavutuksista aineittain ja loppuun on koottu vielä yleiskommentteja. Sanalliset arvioinnit syventävät todistuksen arvoa. Uteliaat voivat vilkaista Osmon todistuksen kautta minkälaisesta arvioinnista on kysymys. (Kuvaa klikkaamalla sen saa suuremmaksi.)


Lasten saatua todistukset pakkasimme auton ja otimme trailerin sen perään ja nokka kohti Melbournea ja Geelongia. Matkassa minä, Otso, Alma ja Osmo. Reissun tarkoitus oli käydä hakemassa Sykesin tehtaalta uusia soutuveneitä, ja samalla käytiin sukuloimassa tätini luona. Oli mielettömän ihanaa viettää aikaa lasten kanssa oikein kellon ympäri ja vielä kokonainen viikko. Tätini luona oli myös mahdollisuus käydä saunassa, mikä ei tässä maassa onnistu kovinkaan usein. Kilometrejä kertyi suomipoppia kuunnellen (4123km)



Pääsin tutustumaan Sykesin tehtaan saloihin. Sieltähän melkein kaikki kouluissa käytettävät veneet tulevat. Heidän uusin kasimalli on erittäin kilpailukykyinen, ainut miinus (ainakin toistaiseksi) on että kyseistä mallia tehdään ainoastaan 80kg koululaisille. Palasimme reissusta perjantai iltana ja jo heti seuraavana aamuna minä pakkasin kassit uudestaan ja lähdin leirille. Paikka oli viime vuodesta tuttu Maclean, tosin tänä vuonna kelit eivät olleet yhtä suosiolliset kuin viime vuonna. Muutamana päivänä satoi vettä ja tuuli puhalteli melkein joka päivä.


Tänä vuonna otimme leirille mukaan ainoastaan kaksi vanhinta ikäryhmää, olimme leirillä pari päivää pitempään. Pienimmät jätettiin kotiin harjoittelemaan. Leiri oli hyvin erilainen ilman nuorimpia, kaikki oli paljon rauhallisempaa. Silti meitä oli about 45 tyttöä ja 10 valmentajaa.


Onko kukaan koskaan tullut ajatelleeksi kuinka monikäyttöinen soututraileri voikaan olla jos siinä on mahdollisuus ottaa telineet pois. Olen nähnyt sén mahdollisuuuden vain todella harvassa trailerissa. Leiriltä palattuani oli muutto uuteen kotiin edessä heti seuraavana päivänä. Rakas vaimoni oli pakannut kaikki tavarat reilun kahden viikon poissaolon aikana, ja vielä kuskannut suurimman osan laatikoista ystäviensä kanssa uuteen kotiin. Olivat sentään jättäneet minulle edes muutaman huonekalun... Eivät mahtuneet kerralla soututrailerin kyytiin, toiselle kierrokselle jäi ainoastaan jääkaapit ja pesukone...



Olemme nyt asustelleet muutaman viikon uudessa kodissa ja viihtyneet oikein hyvin. Tosin matkaa töihin on nyt muutama kilometri enemmän, mutta pitkä se matka oli jo ennestäänkin... Kuva uudesta kodista kadulta päin.



Loppuun vielä pieni palanen suodusta kiinnostuneille. Napsin valokuvia meidän vajalla yksi päivä ja ajattelin että tämähän on maininnan arvoinen asia. Tämän vuoden Australian mestaruuskilpailuissa koululais sarjan yksikköjen voittajalle sekä pojissa että tytöissä annettin palkinnoksi yksikkö. AIS:n ja Sykesi sponsoroiman yksikön tavoitteena on pitää lahjakkaat nuoret soudun parissa mahdollisimman pitkään. Tyttöjen sarjan voittaja oli meidän koulusta, hän souti Australian pariaironelosessa viime lauantaina juniorien MM hopeaa. Ihan vertailuna suomalaisille, hänen paras ergotuloksensa tältä kaudelta 6:54,2 ja hän on juniori vielä ensi vuonnakin.