Head of the River

Tyttöjen kausi on nyt soudettu, toiset päättivät vähän paremmin kuin toiset, mutta kunnialla kuitenkin... Meidän koulu sijoittui koulujen välisessä kilpailussa kolmanneksi, mikä sinällään oli hiukan pettymys. Tosin erot neljän ensimmäisen koulun kesken olivat erittäin minimaaliset, pienimmät kuin koskaan ennen. Meidän koulussa ei ollut ollenkaan senior nelosta, liian vähän soutajia. Jokainen voi soutaa vain yhden lähdön. Jossittelua... jos meillä olisi ollut kyseinen vene, ja tytöt olisivat sijoittuneet toiseksi viimeiseksi (mikä olisi todennäköisesti tapahtunut), olisimme voittaneet koulujen välisen kilpailun... Se olkoon esimerkki miten tiukkaa kilpailu oli tänä vuonna.

Mun pariaironelonen sijoittui lopulta kolmanneksi, erittäin niukasti häviten hopean (o,2sek). Eroa voittajiin oli melkein kaksi sekuntia, joten siltä osin peli oli selvä. Viimeiset vedot ratkaisivat hopean, ja valitettavasti mun tyttöjen viimeiset vedot eivät menneet ihan nappiin (rytmi katosi, eriaikaisuutta). Hieno suoritus joka tapauksessa joukkueelta, jossa yksi tyttö aloitti soutamaan muutama kuukaisi sitten, ja yksi tyttö oli vaihtarina New Zeelandista. Kyseinen tapaus aloitti kahden airon soudun vasta täällä ollessaan, naapurimaassa kaikki koululaissoutu on pelkästään yhden airon soutua.


Sain tytöiltä muistoksi hienon kortin, johon jokainen oli kirjoittanut koskettavia ajatuksia kaudesta. Keulapaikalla istuva tyttö tosiaan aloitti soutamaan vasta muutama kuukausi sitten, kehitys minkä hän teki muutamassa kuukaudessa on aivan käsittämätön. Todella lahjakas urheilija isolla U:lla. Hänen tekstinsä kortissa kosketti minua erityisen suuresti: "I have done many sports and had many coaches, but none have been more supportive than you. Thank you so much for coaching me and the crew." Muutama lause antaa niin paljon voimia tulevaisuuteen, ja uskoa siihen miten homman tulee tapahtua.

Mun rooli koulussa oli paljon enemmän kuin mun oma joukkue. Harjoitusohjelmat kaikille ikäluokille oli mun käsialaa, kannoin vastuun off water -harjoituksista. Ergotreenejä, bodybalance, pientä voimailua omalla keholla ja kuntopalloilla. Näistä treeneistä tuli koko koulun suosikkeja, harjoitukset olivat hyvin erilaisia mihin oli totuttu. Harjoittelu oli aika ajoin todella kovaa, mutta tytöt huomasivat harjoitusten vaikutuksen heidän ergotuloksiin, joten treenejä tehtiin entistä kovemmalla innolla. Alkuun harjoitteita opeteltiin yksinään, mutta kauden edetessä tavoitteena oli tehdä harjoitteita yhdessä joukkueena samaan aikaan samassa tahdissa. Toiset joukkueet olivat toisia parempia pysymään tahdissa...






Tämä tyttökoulu ja poikakoulu missä myös työskentelen ovat "sisaruskouluja", joten tytöt ja pojat toteuttavat samoja harjoitteita. Muutamille harjoitteille on vaikea löytää englanninkielisistä vastinetta, joten tytöt ja pojat ovat ristineet kyseiset harjoitteet esim Jani´s ja Jani´s special. Jani´s power ergo on jo käsite sinällään. Kyseinen harjoitus saa hymyn huulille - jokaiselle. "what do we want? PAIN, When do we want? NOW. Asiallinen lausahdus tytöiltä ennen Jani´s power ergoa.


First eight on aina koulun lippulaiva, Head of the River huipentuu aina kasien taistoon. Ensiksi tulee kakkoskasit ja viimeisenä lähtönä ykköskasi...



Tein oman osuuteni ykkös- ja kakkoskasin voiton eteen kirjoittamalla heille ohjelman ja vastaten heidän ergo- ja punttitreeneistä. Toukokuun puolivälissä ykköskasin ergokeskiarvo oli 7:58, kaikkien tiukkojen iltapäivien jälkeen elokuun puolivälissä saman kasin ergokeskiarvo 7:36, keskiarvo oli parempi kuin koskaan ennen, joten odotukset siltä osin olivat suuret. Kakkoskasin voitto meni vastatuuleen, pienikokoisen joukkueen ainut pelko oli vastatuuli. He tulivat erittäin hyvän soudun jälkeen toiseksi. Viimeisenä vuorossa ykköskasi... Olin hengessä mukana pyöräillen radan vierustaa. Puolivälissä meidän tytöt johtivat melkein veneen mitan, mutta takaa tultiin ja kovaa. Veto vedolta takaa mentiin ohi. Ja kun oltiin ohi, syntyi eroa melkein veneenmitta välittömästi. Viimeisen kahden sadan matkalla meidän koulu otti puolen veneen mitan verran kiinni, mutta se ei riittänyt voittoon. Eroa reilu sekunti voittajaan, eroa kolmanteen kertyi yli kymmenen sekuntia.

Head of the Riverin jälkeisenä päivänä on aina presentation lunch tytöille, heidän vanhemmille ja valmentajille. Jokainen ikäluokka pitää puheita kauden kohokohdista, jokaisen ikäluokan kohokohtia olivat Janin iltapäivä treenit. Ykkös- ja kakkoskasin tytöiltä sain muistoksi kuntopallon, mihin jokainen oli kirjoittanut jotakin muistoksi. Suunnitelmissa on pistää pallo jalustalle ja koristamaan kirjahyllyä, sen verran liikuttavia kirjoituksia. Kuvasta saa isomman sitä klikkaamalla, ja sitten pystyy joitakin tekstejä myös lukemaan.

Jamppa veneessä

Totta tosiaan ja ei pelkästään moottoriveneessä. Ja kaiken lisäksi vielä kilpaa, 3 kertaa 500m. Alkuerät, B-finaali ja huipennuksena tasoituslähtö alkueräaikojen pohjalta. Joukkue missä soudin oli viime vuoden ykköskasin muodostama isä-poika joukkue. Neljä poikaa isineen, joista yksi isä oli matkoilla kisapäivän. Ja pojat yllyttivät valmentajansa veneeseen. Viimeksi olen istunut kasissa joskus Suomessa kasiliigan alkuaikoina, paikkasin Lappeenrannan kasissa Valkeakosken kisoissa, joten edellisestä kerrasta oli aikaa. Pakko sanoa, että hauskaa oli ja hinku päästä uudestaan on valtava.


Kyseessä oli rahainkeruu tapahtuma, Corporate regatta. Jokavuotinen tapahtuma joka on erittäin suosittu. Kaikilla joukkueilla on mahdollisuus harjoitella viisi viikkoa kaksi kertaa viikossa. Valmentaja ja vene tulee koulusta. Maksu on sponsorikohtainen, minimi taitaa olla 500 dollaria. Tänä vuonna mukana oli 17 kasia ja 12 pariaironelosta, rahaa kertyi likemmäs 40000 dollaria. Kyseisellä rahalla ostetaan yleensä vene tai kaksi, tänä vuonna raha menee uuteen traileriin ja uusiin moottoriveneisiin.


Meidän perhe oli kannustamassa isää, "ota isä varovasti, sä et ole riittävässä kunnossa". Hengissä ollaan, ja paremmassa kunnossa kuin aikoihin. Itse kisa meni hyvin, alkuerä oli hiukan tahmeaa. Pojat vedättivät "isiä" 37 tahdilla, eipä ollut Jampalla paljon painetta lavassa noissa tahdeissa. Alkuerän toinen ja suoraan B-finaaliin. B-finaalissa otimme sitten jo hiukan rauhallisemmin, enää 32-34 tahdeilla, ja nyt löytyi painettakin. Ylivoimainen voitto B-finaalissa, ja mikä parasta, soutu tuntui todella hyvältä. Koko matkan ajan tunsi miten vene liukui alta, mieletön fiilis. Viimeisessä tasoituslähdössä ei sitten enää samaa fiilistä saatu aikaan, ja tulos sen mukainen. Loppuikohan kunto kesken isiltä???

Mutta parasta tässä kaikessa oli se, että kipinä iski. Kipinä kuntoutua, saada "muutama" kilo pois, niin että ensi vuonna leirillä voin itsekin juosta ylös vuorelle... Aika näyttää...

Nyt haastan teidät lukijatkin talkoisiin mukaan, "KILOT POIS JA KUNTOON". Mm. Jokisipilä aloittaa jokavuotisen kuntoon projektinsa näihin aikoihin, aikaa on tammikuun loppuun. Oletko mukana??? Ergo-SM, olen mukana, tosin en fyysisesti, mutta samana päivänä 2000m täällä. Kaikki muutkin mukaan...

Nyt kun sen on julkisesti sanonut, sitä ei ihan helpolla peruuta. Ja kuva ensimmäistä treeneistä, toivottavasti pääsen pian vesillekin. Venekin on jo, Embacher 100kg+, matkaa tohon tosi vielä on, mutta suunta on taas oikea...