Viikot vierii

Edellisestä päivityksestä on taas kulunut hetki. Aika rientää kuin siivillä, tekemistä riittää, ja uutta tapahtuu koko ajan. Viimeiset yhdeksän päivää olen viettänyt "kouluttamassa" itseäni. Olen nyt level 3 Accreditoitu valmentaja täällä Australiassa, tosin minulta puuttuu vielä harjoittelu. 30 tuntia mentorin valvonnassa. Valmentaja koulutusjärjestelmä on 4 tasoinen, viimeinen on yli vuoden mittainen ja toteuteaan yhteystyössä yliopiston kanssa. Lähdin kurssille pelkästään kielitaidon takia, tosin tutustuin myös uusiin ihmisiin ja sain luotua uusia kontakteja. Kurssin anti tiedollisesti ei oikeastaan tarjonnut mitään uutta, muutama mielenkiintoinen pointti. Mielenkiintoiseksi asian teki se, että kaikki luennoitsijat työskentelevät soudun parissa kokopäiväisesti. Esim psykologian luennoitsija toimii soutupsykologina... Teen koko kurssista yhteenvedon ja laitan sen tänne blogiin, kunhan kerkiän. Jamppamaiseen tyyliin kyseenalaistin yhden luennoitsijan esitystä (huonolla englannilla), mutta lopputuloksena hän tarjosi minulle töitä? Näin täällä...
Viime päivityksessä mainitsin, että olemme asettuneet asumaan omaan kämppään. Tässä muutama kuva talosta ja sen ympäristöstä.

Autokatos hallitsee talon näkymää edestä päin.


Tunnusmerkkinä talon kohdalla valtava puu kahdesta suunnasta...



Takapihalla on iso terassi, jossa on hyvä vahtia lasten uiskentelua. Aamupala, ruokailut ja iltapala on miellyttävä nauttia katoksen alla. Lämpö aamuisin ja iltaisin on todella miellyttävä, päivisin on jo nyt näin keväisinkin liian kuuma... Hankimme polkupyörät kaikille ihan heti, peräkärryä pyörään emme ole vielä löytäneet mistään. Täytyyhän vauvankin päästä heti matkailemaan lähiympäristöön hänen synnyttyään. Tammikuun lopulla...


Uima-allas on sopivan kokoinen, siinä pystyy jopa itsekin hieman uimaan. Syvyyttä toisessa päässä pari metriä, joten lasten hyppelyt voi rauhassa toteuttaa. Kuvassa Osmo on juuri oppinut uimaan ilman kellukkeita. Harjoitus tekee mestarin, kolmesti päivässä altaassa on selvästikin tuottanut tulosta. Kuvassa näkyy myös sininen letku ja imuri, kreepy krowler, kyseinen "monsteri" pitää altaan siivouksesta huolta.



Maisema kilometrin päässä olevasta rannasta. Taustalla näkyvät leikkipuistot ovat ihan mielettömiä. Puistot on tehty niin että siellä tarjotaan monenlaista haastetta ja tekemistä. Erilaisia kiipeilytelineitä, joissa kehittyvät niin lihakset kuin tasapaino. Välillä ihan huimaa katsella lasten tekemistä, mutta vain tekemällä oppii ja kehittyy. Kuvassa näkyvä vesi on nousuveden aikaan, laskuveden aikaan rannalla voi kävellä tosi pitkälle ja keräillä vaikka simpukoita... Alman lempipuuhaa.


Niitä kenguruita ja koalia kun ei vielä ollut tullut luonnossa vastaan niin lähdimme eläinpuistoon niitä katselemaan. Puisto oli tosi kiva, siellä pääsi tutustumaan mm. kenguruihin tosi läheltä (omalla vastuulla) niille varattuun aitaukseen. Kengurut ovat todella taitavia nyrkkeilijöitä, jos niitä ärsyttää liiaksi???


Koala esityksen jälkeen niitä pääsi silittämään, Alma ryntäsi heti tutkimaan niiden turkkia.


Käärmekammoisena (minä) oli mielenkiintoista päästä kokeilemaan miltä käärme oikeasti tuntuu. Limaisen liukas... hyvin epämiellyttävä. Tosin ehkä seuraavalla kerralla kun näen käärmeen, en säiky enää ihan yhtä paljon.


Viimeiseksi pieni arvoitus kaikille, vastailkaa kommentti laatikkoon. Mikä on videossa kuuluva ääni, taustalla kuuluu Osmon huutelua, se ei ole se ääni mitä ihmetellään???

ILMAN NETTIA

Hiljaiseloa jatkuu viela vahan aikaa, olemme menneet paikasta toiseen ja olleet muiden nurkissa. Nyt siihen tuli vihdoin stoppi. Loysimme oman kodin, olemme tehneet vuokrasopimuksen. Nyt pikkuhiljaa asetumme taloksi ja saamme muutenkin elamaa jarjestykseen. Nyt pystyy suunnittelemaan tekemisiaan edes muutaman paivan paahan. Saamme netin kotiimme 17.10., joten sen jalkeen kaikki yhteyden pito helpottuu huomattavasti. Siihen saakka on todennakoisesti aika hiljaista talla rintamalla. Tamakin paivitys tapahtuu kirjastossa ilman aakkosia, joten hankalaa on...


Talomme on sopivan kokoinen; makuuhuoneita nelja, olohuone, ruokailutila ja riittavan kokoinen keittio. Luxusta loytyy pihalta, mukavan kokoinen uima-allas. Lapset viettavat siina noin puolet paivasta. Toki siina itsekin mielellaan kay virkistaytymassa...


Otso ja Alma aloittivat tanaan koulun, eilen tutustuttiin, vaikutti tosi kivalta. Toki pieni kieliongelma on, mutta ei se nayttanyt menoa hairitsevan. Molemmilla hirvea hinku aamulla lahtea tutustumaan uuteen kouluun ja kavereihin. Toivottavasti paiva oli odotusten vaartti (ovat koulussa parhaillaan). Ekana paivana Nina on lasten mukana koulussa helpottamassa sopeutumista. Tosin sain parin tunnin jalkeen tekstiviestin, etta lapset olivat sanoneet aidille: lahde jo kotiin...


Omatkin asiat alkavat hahmottua. Huomenna menen haastatteluun Rowing Queenslandin toimistoon. Minun pitaisi accreditoida itseni valmentajaksi ja haastattelun idea on arvioida minka tasoinen valmentaja olen, palkkaus menee suoraan sen mukaan minkatasoinen valmentaja olet. Pienoinen kieliongelma saattaa tulla, minulta vaaditaan mm. ihmisen anatomian hallitseminen. Uskoisin suoriutuva suomen kielella, mutta katsotaan miten kay englanniksi???


Kaikesta lisaa sitten kun saamme oman nettiliittyman ja oman koneen, missa on myos ne pari puuttuvaaa kirjainta. Yritan kayda aina valilla tsekkaamassa emailit, joten sita kautta kuulee kuulumisia parin seuraavan viikon aikana.